United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin rupesivat hänenkin jalkansa ihan itsestään soitontahtiin nykähtelemään. Nallenkin olisi tehnyt mieli tanssia, mutta hän ei saanut. Vitjat epäsivät häneltä sen. Nalle ei ymmärtänyt tuota kieltoa ollenkaan. Tosin eivät hänen kömpelöt koipensa olisi ehtineet ehkä noin nopeita askelia ottaa eikä hänen raskas, suomalainen verensä noin tulikuumana kiehua ja kihistä.
Ja Martti lähti juoksujalassa Kappelin edustalle. »Onko sinulla, mies, kelloa?...» »Minullako' Ei! ... onko sinulla?» »Minulla on kello, vaikka en ole muuta kuin oppipoika ... mikäs sinä olet?» »Ei ole sinulla kelloa ... valehtelet...» »Etkö sinä näe, että vitjat välkkää ... liivien päällä.» Martti pullisti mahaansa ja rintaansa ... »minulla on samettiliivit ... ja kello ... ja vitjat...»
Sillä hänen omatuntonsa oli puhdas ja hän tiesi luvallisilla asioilla liikkuvansa. Mutta ei hän kuitenkaan malttanut olla silloin tällöin taakseen vilkaisematta nähdäkseen, tokko vitjat kestivät ja paha edelleenkin oli kahlehdittu.
Mutta nyt Heikki hänet kihlaisi vaikka vihtasormuksella. Kyllä hän tietysti voi kultaisenkin ostaa, eipä sillä ja sen vuoksi. Talo oli nyt hänen eikä isäkään enää kauan eläisi. Vielä ennen juhannusta hän matkustaisi kaupunkiin ja ostaisi sormuksen, kultakellon ja vitjat. Pärttylinä pidettäisiin ratulat eli kuuliaiset ja römppäviikolla häät.
"Olihan tuo puumerkki kaivokapassakin", murahti Matti, joka jo kauan aikaa oli ollut hyvin nyrpällä nenin. "Ei mahda sillä miehellä olla hyvä omatunto, kun noin varkaita varoo." Silloin sattui Rankolainen varomattomasti käännältämään palokoukkua. Se alkoi rymisten tulla alas ja koukun vitjat pitivät aika räminätä.
Hän avasi puodin toisessa päässä olevan oven ja meni yläkertaan vievän portaan luo; Korin käski hän panna vitjat ovelle ja ääntää, jos joku ostaja tulisi, ja sitten hän saattoi minut kotiinsa, joka nyt monta seuraavaa vuotta oli oleva minunkin.
Mies nousi ylös, hampaissaan hienonen nuora, jonka toiseen päähän oli vahvat rautavitjat solmittu. Hän viskasi nuoran yhden hirren ympäri; alhaalla olevat vetivät hänen käskystään; vitjat nousivat ja mies kiinitti niiden päässä olevan koukun hirteen.
»Istutaanhan tähän ensin ja katsotaan sitten...» Martti ja Antti istuutuivat tyhjälle penkille, ja Martti katsoi kelloaan... Viittä vailla kuuden oli kello... Vitjat riippuivat samettiliivien päällä, ja Martti katseli niitä. Antti katseli myöskin syrjästä silmäillen... Sitten kohotti hän kätensä ja otti sivelläkseen Martin vitjoja. Martti tarjosi hänelle käteen koko kellonkin...
Huolimatta Topiaan vakavuudesta nauroi hän: "Helpolla siitä asiasta löytää hyvänkin puolen. Mies oli kaikissa tapauksissa tunnokas, armelias mies. Olisi hänen sopinut ajaa hevosella tuohon oven eteen ja kauppias olisi kiltisti nostanut rekeen kahvia, nisujauhoja, sokeria... Epäilemättä!" "Kuinka teissä on miehiä ilvehtimään." Johanna oli pannut vitjat kaulaansa ja tuli ihan Topiaan lähelle.
Sitä vastoin oli kaikki laivamiehet kutsuttu kannelle ja suuri vene laskettu alas, kaksi ankkuria viety kauas taapäin ja niiden vahvat vitjat kierretty vintturin ympäri ja koneen käsketty panemaan liikkeelle kaiken voimansa, sillä irti heidän piti päästä.