United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja häll' oli mäyrännahka, mi läikkyi, Ykspohjaiset saappaat ja solkivyö, Ja kirjoliiveillä vitjat väikkyi, Ja tukka ol' tumma ja silmät kuin yö! Nuo silmät loi kuin polttavan liemun, Ne tuotti tuskan ja tuotti riemun, Ne silmät sun kaikkeen saada vois, Jos vaikka kirjaton vain hän ois.
Meni sinne monen talon pennit sekä pellot, monen miehen verkatakit, vitjat, ankkurikellot. Toki toista ruukki tuopi. Ruukissa on rahaa. Sata miestä päivätyössä veistää sekä sahaa. Ahot laajat aukeavat, nousee hirsikerrat. Joka harjan nostajaista juovat ruukin herrat. Makasiinit mahtavat ja konehuoneet kohoo. Paljon siitä mahtavuutta ulommakin uhoo.
Kaikissa muissa suhteissa oli hänen vaatetuksensa semmoinen, että hän saattoi vetää vertoja komeimmillekin hoviherroille. Lakissa kiilsi kultainen kunniaraha, samanlaiset vitjat riippuivat kaulasta; ja hänen koreitten vaatteittensa kuosi ei ollut sen oudompi kuin noiden nuorten keikarien, jotka aina puvussansa noudattavat muodin kaikkia äärimmäisiäkin liiallisuuksia.
Ja kalastajat astuivat tahdissa laivaa kantaen keskelle kirkkoa. Vitjat vedettiin katosta alas; Sören ja hänen isänsä kiinnittivät ne keskelle kantta koukkuun, joka oli lujasti kiinni kierretty. "Oikeastaan olisikin tässä pitänyt olla rautakanki", kuiskasi Sören vanhukselle. "Onko vitjoissa pidätintä?" kysyi Ole. "Ei, en luule", vastasi Sören, "mutta jos se rupeaakin pyörimään."
Sitten liivit, joiden taskussa ei ollut vielä kelloa, vaikka vitjat oli, punaisen matkakirstuni avaimen vitjat, kirstuni, joka on siitä päivästä tähän päivään saakka minua matkoillani seurannut.
Kun pojat hänelle osoittivat mitä jo oli myöty, kun hän näki sekamelskan pihalla ja aittain tyhjennyksen, näki omat vuosikausien keräykset, onnentoivotuskortit, kirjesalkut, pikkulasten kengät, koltut, vanhanaikasen silkkisaalin, häähameeseen kuuluneet koristukset, luuvarsi-viuhkan, vanhan kynttiläkruunun vitjat, nauhaset, rasiat, helmilangat säälimättömällä kädellä vedetyiksi esiin suurista, punasista, rautahelyillä varustetuista kirstuista, joissa nämä tavarat olivat vuosikausia järjestyksessä maanneet, vavahti hänen kätensä, jolla hän piteli Uunon kädestä.
LALLI. Sen ilokseni tiedän, ett'et laske Sa kultiin samaa arvoa kuin naisten On toisten tapa niihin laskea. Mut nämät vitjat eivät kiillostansa Ne lainaa arvoansa muista se! Nyt aika ompi aivan levotoin Ja vaarat kaikkialla piilevät Kuin Kivuttaret yöllä sempätähden Näät eriskummalliset loihtu-vitjat Sull' ovat tarpeesen! Ah, armaani.
Esplanaadissa käveli paljon ihmisiä, ja Kappelin edustalla, jossa musiikki soitti, oli niitä tungokseen asti. Mutta ei Martti halunnut tungoksessa kävellä. Marttia miellytti paremmin kävellä väljemmässä väessä. Siellä on mukavampi kävellä semmoisen miehen, jolla on kello ... on kello ja välkkyvät kellon vitjat. Eihän niitä tungoksessa kukaan näe ... ei itsekään, vielä vähemmän muut.
Toinen kontio tuli heti kahdella jalalla möristen häntä kohden niin pitkälle kuin vitjat ylettivät, ja kun ei päässyt pitemmälle, karjui, raivostui ja kalisteli kahleitaan. Nalle odotti sillä aikaa, mitä tuleman piti, ja istui rauhallisena patsaansa juurella. Oli mahdoton saada siitä liikkeelle häntä. Koetettiin piiskaa, koetettiin terävää piikkiäkin. Nalle vain ei liikahtanutkaan.
Se vedetään, ja se käy niin kauvan kuin vitjat riittävät. Kun ne käyvät viimeistä kerrostaan, irvistelee pyörän selkä aina enemmän ja enemmän, kunnes luoti on matkansa päähän joutunut. Ellei kelloa vedetä uudestaan, lakkaa se käymästä. Heiluri väsyy, napsahdukset kuoleutuvat; kellon viisarit eivät enää näytä ajan kulkua.