Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025


Kuinka helposti tuo taipuikaan vasaran raskaista iskuista, ollessaan alasimella, hehkuen lainatusta kuumuudesta ja levittäen lainatun valon säkeneitä! Mutta kuumuus hävisi, ja nyt lepää se siinä kylmeten, tulee entistä kovemmaksi ja on nyt niinkun ennenkin musta, kova ja jäykkä rautakanki. Nyt ei se enää levitä mitään hehkuvaa elonlämpöä, ei yhtään valon sädettä siitä enää lähde.

JUHANI. En voinut sitä toimittaa, täss' on se, Ja ketään sit' en saanut sulle tuomaan, Niin pelkäsivät siellä saastutusta. LORENZO. Voi, kova onni! Munkistoni kautta! Ei ollut kirje turhaa; tärkeitä Siin' oli asioita. Viivytys Voi sen vuoks vaaraa tuottaa. Riennä, veli, Käy rautakanki hankkimaan ja tuo se Mun kammiooni oiti. JUHANI. Kyllä, veli. LORENZO. Nyt holvihautaan täytyy mennä yksin.

Ei mikään huomauttanut, missä tämä synnin uhri lepäsi. Kirjoittaja maksoi pienen rahasumman, jota Margaretalla ei ollut varaa antaa, saadaksensa viheriäisen kummun Richard Norman'in haudalle. Kertomus "Rautakanki" ei ollut tuttu R ssä, ja tekijä lähetti muutamia kappaleita sitä Margaretalle, hänen naapureillensa jaettavaksi.

"Tässä on minulla merkillinen kuva, joka on tarkoin tutkittava", ajatteli hän; "eikös tämä rautakanki ole selvä kuva luonnollisesta ihmisestä, kun hän tulee kärsimisen uuniin! Kuinka pehmeäksi ja taipuvaiseksi tuo tulikaan kovassa ja valtaavassa tulikoetuksessa!

"Tuule nyt, hyvä isä, revi kattoja ja kaada myllyjä, siispähän nuo köyhät työmies paratki työtä saavat", arveli Kaurismaan Aappo. "Tuo tänne, Kyösti, se rautakanki", sanoi Kölliskö.

Richard ei nukkunut; silmänsä olivat auki. Hän antoi tuskallisen silmäyksen Enokille, silmäyksen, jota tämä ei koskaan voi unhottaa. Hänen huulensa liikkuivat, ikäänkun hän olisi tahtonut puhua, mutta puhevoima oli poissa ei mitään ääntä kuulunut. Tämä oli kauhea hetki. Viimeisen kerran oli rautakanki ahjossa viimeisen kerran alasimella. Mikä oli loppupäätös?

Nyt voitte pitää minua kiinni ja viedä minut pakoon mukaanne; mutta sen kautta ei kukaan voita muuta, kuin koko Skotlannin vihaa ja koko maailman kirousta! Ja sinä Henrik: sinä et saa enemmän rakkautta kuin rautakanki ikkunani ulkopuolella! Kuka on päästänyt Bothwell'in pakoon? KUNINGATAR. Niin, nyt katumus tulee, Henrik!

Vasemmalla puolella oleva hullu, pitkä, vanha, valkeatukkainen ukko istui vapaana, vaikka kyyryllään nurkassaan, jotavastoin oikean puolen asukkaalla, joka näytti melkoista nuoremmalta, oli raskaat kahleet ja rautakanki käsissä ja jaloissa. Kuningas ja hänen seuraajansa pysähtyivät hetkeksi avonaisen oven taa ja kuulivat hullujen puhelevan keskenään.

Seuraavana silmänräpäyksenä lepäsi rautakanki kiehuvana alasimella ja tuo sen vieressä seisova voimakas olento oli täydessä liikkeessä; väkevä käsivarsi vilkkaassa vaikutuksessa olevine jännitettyine lihaksinensa, heilutti kiireesti raskasta vasaraa, ja voimakas isku kerta toisensa perään kohtasi pehmeätä kankia, jotta säkeneet lentelivät siitä joka suunnalle.

Antti oli noussut, tarkasteli ikkunan ristikkorautoja ja arveli: »On siinä paksua rautapunttia... Mitähän lienevät heistä tuohon panneet?» »On siinä paksu rautakanki olluttuumiskeli Jussi, ja lisäsi puheen jatkoksi: »Tuommoista kankeahan se Kettunen osti kärrin akselikseen...» Antti myönnytti: »Kestäähän tuommoinen akselina, kun ei järin suuria kuormia pane

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät