Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Enemmänhän meidän pitäisi ajatella sitä, että menettelisimme aina oikein ja täyttäisimme velvollisuutemme. Eikös niin? Se on kyllä totta, Emmi, mutta sittenkin on Juho jäykkä kuin rautakanki ja heidän vierashuoneensa kuin hauta. Sinä et saa antaa heidän kiveyttää häntä. Emmin katse hieman synkistyi. Juho on toisellainen täällä kuin hän oli meidän kotona, hän jatkoi.
Ja kalastajat astuivat tahdissa laivaa kantaen keskelle kirkkoa. Vitjat vedettiin katosta alas; Sören ja hänen isänsä kiinnittivät ne keskelle kantta koukkuun, joka oli lujasti kiinni kierretty. "Oikeastaan olisikin tässä pitänyt olla rautakanki", kuiskasi Sören vanhukselle. "Onko vitjoissa pidätintä?" kysyi Ole. "Ei, en luule", vastasi Sören, "mutta jos se rupeaakin pyörimään."
Kuin olisi kuurainen rautakanki syösty kiireestä kantapäähän hänen lävitseen. Mitä katsot? kysyi hän toisen kerran, jyrkemmin ja jo valmiina kuohahtamaan. Ilman vain, virkahti Liisa viivytellen. Sinä näytit siinä äsken niin lystikkäältä. Koomilliselta? kysyi Johannes terävästi. Enhän minä sitä ole sanonut. Eikä se mitään ollutkaan. Johannes vaikeni peläten sanovansa liikaa.
Mutta vahva rautakanki kesti heidän hyökkäyksensä. Thorsen sammutti valkean. "Jumalan nimessä!" sanoi hän sitä pöydälle laskiessaan. Kirousten sade lankesi vielä hänen päällensä näiden hurjain ihmisten suusta, huolimatta siitä, että Thorsen oli heit' opettanut, auttanut ja lohduttanut. "Tämä on liiallista, Herra," sanoi hän, "tämä on liiallista!"
Toinen tähdättiin aivan hänen päätänsä kohti; mutta käteen, joka sitä ojensi, sattui rautakanki niin voimakkaasti, että pistooli putosi maahan ja laukesi. Tappelu olisi epäilemättä käynyt veriseksi, ellei se mies, jota Lauriksi nimitettiin, olisi hypännyt väliin, huolimatta siitä, että jokin niistä kirveistä ja puukoista, joita hämärässä heiluteltiin, olisi voinut käydä häneen.
Kun kirjoittaja ei pitkään aikaan käynyt niillä tienoilla, päätti hän itse matkustaa R ään, hakea sieltä Margaretan ja kerrottaa hänellä likemmin Richardin siellä olemisen vaiheista ja hänen kuolemastaan. Ensimäinen kertomus oli elävästi miellyttänyt monta lukiaansa, ja monenmonituiset kyselivät "Rautakanki-" kertomuksen loppua. Tässä osassa saavat he nyt nähdä, kuinka viimein kävi.
Eivätkä ne päästäneet häntä irti, veivät vaan väkisin. Ehkä olivat jo siellä kotona häntä hakemassa. Ja ehkä oli kuitenkin tuo äskeinen poliisi hänet älynnyt ja neuvoi nyt toisille, mihin hän oli mennyt. Askeleita kadulla? Ei se oli vaan työmies, joka käveli siellä rautakanki olalla. Ei tullut tänne päin.
Välkkyvä miekka, johon kuningas tarttui molemmin käsin, kohosi korkealle hänen vasenta olkapäätänsä kohti, heilahti pään ympäri, putosi alas tuimasti kuin jostaki kauheasta sotakoneesta, ja rautakanki vyörähti laattialle kahtena kappaleena, ikääskuin se vain olisi ollut vesa, minkä metsänvahti puukollaan oli katkaissut.
"Dunter", käski hän, "nostapas minulle tuo rautakanki ahjosta"; ja kohottaen jättiläisvasaraansa Samson'ia, hän kalkatti rautaa sata kertaa oikealta vasemmalle välin oikealla kädellä, välin vasemmalla, välin molemmilla, niin suurella sekä voimalla että kätevyydellä, että hän sai valmiiksi pienen, vaan kaunistekoisen hevosenkengän puolessa siinä ajassa, mikä tavalliselta sepältä olisi mennyt kepeämmän aseen avulla.
"Saattaa tuntua ihmeelliseltä, että täytyy kärsiä niin paljon voidakseen kokonaan antaa sydämmensä Jumalalle, kokonaan kääntyä Kristuksen puoleen... Mutta minä olin kova, kaulani oli kuin rautakanki, otsani kuni kupari... Sitäpaitsi onhan pelastus niin suuri ja tärkeä, ainoa tärkeä seikka elämässä, niin ettei mikään maksu siitä ole liian kallis.
Päivän Sana
Muut Etsivät