Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Samalla heille sanottiin, ettei heille siitä seuraisi mitään pahaa, vaan että päinvastoin he ja heidän lapsensa saisivat jäädä taloon ja nauttia koko joukon muitakin etuja. "Koska he tarvitsivat suolaa, viljaa ja rahaa, he antoivat taivuttaa itsensä kirjoittamaan puumerkkinsä kontrahteihin, paitsi yksi, nimittäin vaimo Marit Heikintytär Mullikka Furubergistä.
Hän pani puumerkkinsä, ja minä toimitin aikanaan kuulutuskirjat pappilaan. Eikä se nahjus mieheksi tullut vielä kuulutuspyhänäkään omaansa näkemään. Miksi et tullut? kysyin taas. Uskonhan minä sen sillä, kun sinä olet sen nähnyt. Mutta vihille sen kuitenkin piti itsensä tulla, ja tulihan se. Ja otti omansa kuin kanan orrelta. Eikä ole katumoiksi ollutkaan.
Ja viljeltävänä oli pelto, lähteensilmäinen, halla-arka, ja "taksvärkki" oli taloon tehtävä. 2 päivää viikossa omalla ruoalla, hevosen kanssa, 12 apupäivää, 2 matkareisua, kehrättävä taloon leiviskä rohtimia ja 5 naulaa pellavia, niin sanoo kontrahdissa, jonka seurakunnan kanttori oli kirjoittanut ja johon Aadolf Juhonpoika Pujomäki omasta ja vaimonsa Helena Kristiina Kustaantyttären puolesta oli puumerkkinsä pistänyt.
Pian oli Niemimäkelän maankauppa kirjallisesti hyvässä järjestyksessä kirjoitettu. No, mitäpä siinä muuta oli: kun kauppakirjat olivat valmiiksi kirjoitetut, kirjoitti Niemimäkelän isäntä alle, ostaja ja vierasmiehet panivat puumerkkinsä, rahat maksettiin ja niin oli Niemimäkelä nyt tuon rikkaan vieraan ostajan oma.
Kirjoittakaa pastori kuitti!" sanoi Kolkki. "Tehkää, tehkää niin, hyvä isäntä! kyllä minä teille sen maailmassa maksan, jos ma jaksan", sanoi Martti innostuneena kun kuuli asian onnistuvan. Pastori kirjoitti kuitin, Markku pani puumerkkinsä alle ja Kolkki luki rahat pöydälle. "Kas niin!
Sitä runsaamman aterian piti metsäherra ja ottipa vielä päälle parin tunnin pituisen ruokalevonkin. Miehiä ei siihen sijaan ruoka painustanut, joksi he joutivat katselemaan talon tapoja ja tavaroita. "Kylläpä on aika pelkuri, koska on tikapuihinsakin panettanut puumerkkinsä", tuumaili Rankolainen, katsellen kartanon katolle meneviä tikkaita.
Talossa vallitsi rauha. Issakainen oli lähtenyt hankkimaan kosimispieksuja, viinaksia ja muuta asiaan kuuluvaa. Ja oli se Anna-Liisa ehtinyt saada senkin holhous-asian jo valmiiksi. Juuri nyt oli siltavouti hänen luonansa paperia lopulliseen kuntoon laittamassa. Siinä tarvittiin, näet, Anna-Liisan allekirjoitus. Anna-Liisa piirsi puumerkkinsä. Lautamies ja joku muu oli todistajana.
Ja isäntä astui pöydän ääreen ja tarttui kynään ja kirjoitti nimensä vitkalleen ja juhlallisesti, ja muut tekivät samalla tavalla, ensin miehet ja sitten naiset. Ne, jotka eivät osanneet itse kirjoittaa, pyysivät minun sitä tekemään ja piirsivät vain puumerkkinsä, mutta ne, jotka eivät sitäkään osanneet, painoivat kankeilla sormillaan paperin laitaan.
Kohta sai hän kirjeellensä vastauksen, joka ei ollut Katrin kirjoittama sillä, niin kaunis tyttö kuin hän olikin, ei hän kumminkaan osannut kirjoittaa, tuskinpa nimeänsäkään. Sen sijaan oli hän piirtänyt puumerkkinsä alle.
Mutta ei näyttänyt suinkaan siltä kuin olisi vielä aikonut lopettaa tämän päivän vaivoja. Päinvastoin oli koko hänen olemisensa vaan kärsimätöntä odottamista, milloin tuo allekirjoitteleminen loppuu. Miehet tulivat tungeskellen vuoronperään esille ja piirtelivät nimiänsä. Yksi istui kirjurina niiden puolesta, jotka eivät voineet panna kuin puumerkkinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät