Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Eräs meidän omia tovereitamme, jonka oli vuosikausia onnistunut säilyttää paikkansa Rautakoron paikallisen salapoliisitoimiston kirjurina, oli joutunut Friscon »punaisten» pannaan ja oli nyt tutkittavana heidän tuomioistuimensa edessä. Tietysti hän ei ollut saapuvilla, eivätkä liioin hänen tuomarinsa tietäneet, että hän oli meidän miehiämme.
Hän on ollut kuninkaallisen majesteetin lähettilään kirjurina, ja nyt hän tulee takaisin valtiopäiville katsomaan, kuinka uusi kuningas vannoo vapautta pyhänä pitävänsä. Mitä, vannooko kuningas vapautta pyhänä pitävänsä: kysyi renki. Kas, se on oikein se!
Isäni on antanut ruokkia hänet suureksi, lähettänyt kouluun, sittemmin on hän ollut minulla tässä samasessa talossani kirjurina ja kirjainpitäjänä, kunnes minä hänet panin isännäksi ravintolaan, joka kuului meille, oli melkein meidän omamme, sillä se maksoi kaikenlaista veroa. Minä olen vuosikaudet jättänyt arennin vaatimatta ja nyt mikä on nyt loppu koko historiasta?
Minä olen päättänyt, että pojan täytyy lukea, saadakseni hänet isäänsä vähän etevämmälle. Minun on täytynyt vuosikausia rasittaa ja vaivata itseäni kurjana kirjurina, kunnes vähitellen verkalleen, sangen, sangen verkalleen pääsin vähän parempaan toimeen! Sitä samaa vaivaloista rataa ei Edwardimme ole kulkeva!
Tämän lautakunnan kirjurina hän sitten oli vähän päälle 10 vuotta eli toukokuun 18 p:ään 1832. V:na 1821 ilmestyi Viipurissa kuukauslehti Wiburgs Mancherley. Sen palstoilta en ole mitään Juteinin kynästä lähtenyttä tavannut.
Muita perheenjäseniä oli: kaksi kauppaneuvoksen tätiä, molemmat hyvin vanhoja; yksi rouvan veli, joka ei ollut alallaan onnistunut ja nyt palveli ylimääräisenä kirjurina lankonsa konttorissa, silloin tällöin todellakin käyden siellä; sitten kolme tytärtä, joista vanhin oli ulkomailla harjoittamassa kaikellaisia taiteita ja kieliä ja muuten sivistymässä, keskimäinen, Hanna, se, jonka valokuvan Henrik oli nähnyt Uunolla, ja joka oli kotona, samoinkuin nuorin, juuri koulun päättänyt, sukulaisten luona vierailemassa oleva Lissi; ja vihdoin kaksi poikaa, Voldemar ja Aksel, joiden ikäväli oli vaan vuosi ja joita kotiopettajan oli auttaminen ylemmälle luokalle, lukemalla heidän kanssaan erityisiä aineita.
"Niin, tahdoin sanoa, Miller peri kaikki mitä hän omistaa; hän sai sen, niin sanoakseni, ilmasta." "Mitä mä kuulen, eikö hän olekaan rikas omasta ansiostansa." "Niin, sillä tavalla. Totta tosiaan, minä muistan Millerin naimattomana miehenä ja jonkunlaisena kirjurina eli sellaisena ... hän on kirjoittanut puhtaaksi monta arkkia miesvainajalleni ... maksolla." "Voiko se olla mahdollista?"
JETTER. Eikö se ole kirjurina tohtori Wietsillä? RAKENNUSMESTARI. Hoo, hän on ollut jo monellakin isännällä. Ensin hän oleksi kirjurina, vaan kun hänet yksi toisensa perästä potkaisi pois luotaan hänen koiran-kuriensa tähden, paturoipi hän nyt kirjureina ja asianajajina käsityökseen, ja on patajuoppo. VANSEN. Tekin olette kokoutuneet ja kuiskaatte nokat yhdessä.
Mutta ei näyttänyt suinkaan siltä kuin olisi vielä aikonut lopettaa tämän päivän vaivoja. Päinvastoin oli koko hänen olemisensa vaan kärsimätöntä odottamista, milloin tuo allekirjoitteleminen loppuu. Miehet tulivat tungeskellen vuoronperään esille ja piirtelivät nimiänsä. Yksi istui kirjurina niiden puolesta, jotka eivät voineet panna kuin puumerkkinsä.
"Tietääkseni on hän portugalilainen, ja kirjurina tahi jonakin sentapaisena hänen ylhäisyydellänsä Pereiralla", vastattiin hänelle. Pereira on siis se isäntä, jolta hän karkaa, tuumi everstiluutnantti, ja lausui teeskennellyllä väliäpitämättömyydellä: "Jo hänen ulkomuotonsakin osoittaa etelämaalaista, mutta tiedättekö ehkä hänen nimeänsä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät