United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuokos oikein oli minulle mieluista! mutta iloni ei kauan kestänyt; Timo istui aivan Anna-Liisan viereen ja näytti mieltyneeltä kuten ainakin, vaan Anna-Liisan silmät olivat haaveelliset, hän kuunteli soittoa ja ajatteli minua, että tuskin huomasikaan vieressä istuvan pojan puhetta sen sittemmin ymmärsin aivan hyvin, vaikka silloinen mielen-tilani toisin selitti noitten silmien suloisuuden minä ajattelin: tyhmäpä olen, kun uskon tuota naista, joka, päästäksensä Timon kanssa juttelemaan, jäi tanssista pois.
Tyttösi on aivan tätinsä näköinen, vaikka Anna-Liisan posket eivät olleet yhtä punaiset, sillä hän ei enää ollut ensimmäisen nuoruutensa kukoistuksessa. Mutta hänen silmänsä, olisit vain nähnyt, kuinka ihanasti ne loistivat! Kaikki pitivätkin häntä ylen hyvänä, mutta tuostapa tulin minä luulevaiseksi. Kerran eräänä pyhäiltana kävin hänen kodissansa.
Ja tavallaan tosissaan hän jatkoi, kehui: »Koko tässä minun suvussa on yleensäkin ollut niin lujapäistä miestä, että suvussa ei ole vielä ilmaantunut ainoatakaan liika viisasta... Varsinkin isän isällä kuuluu olleen päärattaat niin kovaa tekoa, ja niin tarkalleen justierattu, jotta sekunnin päälle olisi osannut passata.» Ja Anna-Liisan mieli taipui ja taipui.
Viulu-Mikko, joka aina asui heidän luonansa, näki vielä monta helluntai-aurinkoa nousevan ja laskevan, vaan vihdoin hän sai, kuten toivoi hautansa Anna-Liisan viereen. Mäkelässä on Manta emäntänä. Hän on saanut hyvän miehen, ja vanhukset ovat jättäneet kaikki toimet nuorille.
Minä kuulin Anna-Liisan kepeän astunnan ja riensin häntä vastaan, hän vavahti vähäisen nähdessänsä minua, vaan sanoi sitte: 'Olipa hyvä, että sinun tapasin, sinun täytyy kuunnella, mitä sinulle kerron, sen oikeuden itselleni vaadin'.
Minä uskoin hänen sanansa, ja nyt olimme taas onnelliset, vaan eipä se onni kauan kestänyt . Anna-Liisan sisar oli jo silloin naimisissa ja emäntänä Mäkelässä, kun minä eräänä päivänä kuljin juuri tätä samaa Mäkelään päin vievää polkua pitkin minä kiiruhdin eteenpäin.
Anna-Liisan sisar oli jo silloin naimisissa ja emäntänä Mäkelässä, kun minä eräänä päivänä kuljin juuri tätä samaa Mäkelään päin vievää polkua pitkin. Minä kiiruhdin eteenpäin Oi Jaakko! Se oli onneton matka mutta loppuun, loppuun täytyy kertoa, koska kerran olen alkanut niin meninpä tietäni ja näin etäällä edessäni kaksi ihmistä, jotka seisoivat polulla, keskenään jutellen.
Ei siis ihme, että Anna-Liisan pää aivan sekoittui. Jos miten koetti, niin sittekin sitä vain tuskastui ja tuskastui, hermostui ja ärtyi kaikelle. Tänä iltana oli vallesmanni luvannut lähettää siltavoudin puhumaan etsinnän jatkamisesta. Varojakin se semmoinen vei. Ja sitä siltavoudin tuloa odotellessaan hän nyt taas hoiteli askareitansa.
Tyttösi on aivan tuon tätinsä näköinen, vaan Anna-Liisan posket eivät olleet yhtä punaiset, sillä hän ei enään ollut ensimmäisen nuoruutensa kukoistuksessa, mutta hänen silmänsä, olisit vain nähnyt, kuinka ihanasti ne loistivat! Kaikki pitivätkin häntä ylen hyvänä, mutta tuostapa tulin minä luulevaiseksi.
Niinpä oli hän kerrankin Anna-Liisan poissaollessa ruvennut täyttämään tupaa vedellä.