United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te kenties ette ole milloinkaan nähnyt tappelua, rouvaseni? ROSINA. Enkä tahdo nähdäkään. KREIVI. Ei mikään ole kuitenkaan niin hupaista kuin tappelu. Ah! ah!... Kas niin ... tulihan minun opettaa teille ammattini salaisuudet... Todellakin sangen varomaton nainen! eikö hän huomaa lempikirjettä, jonka hän pudottaa taskustaan? BARTHOLO. Antakaa se minulle, antakaa.
Ja kun kylmä pakkaisvinkka puhalti vasten porttia, niin täytyi palata aina lämpimiin ja juoda talon emännältä toppakahvit, että pääsi lämpiämään ja saattoi lähteä taas portille katsomaan, milloin tulisi. Ja tulihan se kuin tulikin.
Mutta tulihan näet niinkuin synniksi mieleeni käydä tervehtimässä vanhaa tuttavaa, lukkarin muoria. Sinne menin ja sinne jäinkin. Hyväinen aika! Mitenkäs minä poloinen nyt kotiin menen, ja mitä sanoo pappa ja mamma, kun saavat tietää, että lapsi nyt jo juo ja pelaa?" Lohduttaakseni Saveljitsh parkaa minä lupasin, ett'en tästä puolin käyttäisi kopekkaakaan ilman hänen suostumustansa.
SELMA. Mitäkö sinä ihmisistä. Ethän epäillyt kumminkaan rikoksellisuuttani, kuullessasi ihmisten RAHIKKA. Enkö epäillyt! Minä! Enhän uskonut sinua uskottomaksi, vaikka omin silmin näin luoksenne vieraita herroja tulevan, vaikka itse käskit sanomaan, että menisin matkoihini. SELMA. Minäkö käskin sanomaan? RAHIKKA. Niin sinä iltana siellä. Tulihan Iina puolestasi kadulle sanomaan
Heti kun aamu tuli, tahtoi Mari kiihkeästi, että lähdettäisiin ansoja kokemaan, vaikka Jaakko koki selittää, ett'ei niitä tarvitse joka aamu kokea, eikä saakaan, että linnut ennättävät maille tulla. Tulihan se kumminkin huomen-aamukin ja nyt lähdettiin ansoille. Mentiin ensimäiselle ansalle, siinä ei ollut mitään, toiselle, ei siinäkään, kolmannelle, tyhjä sekin.
Seuraavana päivänä siitä, kun olin käynyt kenraali Armfeltin puheilla, sain paikan päästen munsterikirjuriksi Turun läänin jalkaväkirykmenttiin, majuri Fraserin komppaniaan. Toimeeni en aluksi ollut suinkaan tyytyväinen, sillä tulihan pääasiallisimpana aseenani taasenkin olemaan hanhenkynä, johon jo Viipurissa palvellessani olin ehtinyt niin perin pohjin kyllästyä.
Sinä taisit saada hyvän hinnan metsästäs? kysyi Jaakko Jaakonpoika. Noo, tulihan siitä. Veloistas pääset ja jääkin? Noo, vähin. Näiden meidän metsien päälle ne hiovat kynsiänsä, mutta en minä vielä tiedä. Mikä pakko teidän oliskaan myödä. Eihän meillä pakkoa, enempää kuin sullakaan, enhän minäkään sua hätyyttänyt ole, vai olenko? Ei minua kukaan. Enkä minä ainakaan.
Minä katselin kummastuneena ylös ja koetin nähdä lasien takana piileskeleviä silmiä tulihan tästä ihan toista, kuin odotin, kirjanpitäjä puolestansa astui niin kummastuneena taaksepäin kuin olisi hän ensikerran kuullut senkaltaista vastausta isäntänsä suusta. Hän veti suuttuneena kulmakarvansa yhteen ja kostonhaluinen vivahdus rumensi hänen kasvonsa alipuolen.
Kyllä se isä sitä hommasi, ja kävin teitä katsomassa, mutta nukuitte niin makean näköisesti, etten raskinut herättää, kun teillä on niin pitkä matka tänä päivänä edessänne. Voi kuinka olitte paha... No tuliko niitä sitten kaloja? Tulihan niitä kymmenen lohta ja monta suurta siikaa, muutamia lahnoja ja pari haukeakin.
Neljänneksen kasvatti hän nyt perunoita enemmän kuin ennen. Oli talvella perunoita, oli niitä maha täyteen, ja huoletta voi köllötellä uunilla tai penkilläkin, sillä Käkriäinen saattaa siepata unen vaikkapa korttelia kapealla rahilla. Ja kuten äsken ajateltu, tulihan toisiakin saatavia, joilla hän osti jauhoja ja sokeria... Kaloilla, ja tukkipuilla: mitä ne täällä metsässä... Niin meni vuosia.