United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin katoovat kaikki hänen suruiset ajatuksensa, hänen poskensa kukoistavat. Anna taasen vaalenee yhä enemmän. «Onko lupa astua sisään?« kysyy ääni oven toiselta puolen. Se ääni ei ollut Johanneksen, se oli paroonin. Maria nousi ja meni avaamaan ovea. «On lupa«, vastasi hän, ja nähtyään paroonin silmäili hän saliin nähtävästi luullen saavansa nähdä jonkun toisenkin.
Tämä asia oli tuottanut hänelle paljon tuumimista, ja hän oli mietiskellyt paljon sinne tänne, keksimättä mitään hyväksyttävää keinoa saadakseen selville paroonin perheellistä suhdetta. Ja kuitenkin täytyi hänen keksiä sellainen keino tahi tunnustaa tehneensä väärän valan!
Miehekkäällä tyyneydellä, mutta kuitenkin hiukan levottomalla mielellä odotti hän kuulevansa paroonin huulilta sanan "yksi".
Kreivi Torsten Bertelsköld, joka kulki täällä kreivi Hornin ja neuvoskunnan asioilla, oli nyt tämän mahtavan paroonin ja rahaministerin puheilla. Että he sydämensä pohjasta vihasivat toisiansa, sen he hyvin kyllä tiesivät. Sitä kohteliaammin he toisiaan kohtelivat; olisipa luullut heitä parhaimmiksi liiketuttaviksi.
Naiset, paroonin tyttäret, jotka koko viime yön ja päivän olivat valvoneet, olivat antauneet levolle, kun näkivät Marian nukkuvan, Marian, joka yhtä jaksoa enemmän kuin vuorokauden oli houraillut. Nyt nukkui Maria. Kaikista omantunnon soimauksista, kaikista vaivoista ovat ne surkeimmat, joiden alaisiksi itse kevytmielisyydessämme olemme antauneet.
Taasen luo hän silmänsä tuohon mieheen, ja yhä selvemmin muistaa hän nähneensä hänet ennen ja kumminkin on mies pukeutunut ulkomaalaisen pukuun vaan missä, sitä ei Klaus muista. Silloin kuulee hän äänen, joka saa hänet unhottamaan vieraan, äänen arkun takaa, Marian äänen. Paroonin sydän tykyttää kovemmasti; hänen mielensä muuttuu iloiseksi.
En mene koskaan naimisiin, nyyhkytti hän, mutta parooni Buddenbrockin on helppo löytää sellainen, joka häntä rakastaa. Harvalla miehellä on niin paljon annettavana kuin teillä. Hän kohotti kyyneltyneet silmänsä paroonin puoleen ja lisäsi hiljaa: luulin teitä niin onnelliseksi. Loistollakin on surunsa, hymyili Buddenbrock.
Klaus silmäili vihaisesti ja kummastellen vierasta. «Mistä teillä se tieto on?« oli hän kysyä, vaan hän ei saanut tilaisuutta siihen. Hän pelkäsi Marian ottavan pahaksi kuolonsanoman. Vaan hän jäi ihmetellen seisomaan. Maria ei enää kysynyt isäänsä. Maria oli kääntänyt silmänsä outoon pelastajaansa. Maria vapisi. Tunsiko Maria kuka oli hänet pelastanut? Paroonin huulilla kuolivat sanat.
Se oli sellainen teosofi, tolstoisti, mikä lienee ollut, nyt sillä oli suuria sosialisia suunnitelmia ja niiden tähden ehkä kihlautunutkin tuon kansantaloutta tutkivan maisterinsa kanssa. Paroonin mielestä ei ollut hyvä, että naisilla oli liian paljon harrastuksia. Eikä hän pitänyt siitäkään oikein, että hänen tuleva vävynsä ei ollut aatelinen.
Kun siis pitkän matkan perästä vanha, valkoinen linnarakennus korkeine, mustine kattoineen näkyi kohoutuvan kesän ihanimpaan vihannuuteen verhotun puiston ylitse paroonin maatilalla, katseli Elvira jonkunlaisella ilolla vastaista kolkkoa asuntoansa. Ja todellakin tuli tämä paikka Elviralle ensi aikoina hiljaisen rauhan lähteeksi, joka raittiin tuulahduksen tavoin virvoitti hänen sydäntänsä.