Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Lisätodistukseksi epäluuloilleni kuulin hänen vakuuttavan paronille: 'Kyllä meri saaliinsa pitää', siitä saattoi hän, herra Mörk, panna sielunsa autuutensa pantiksi. Kaunis pantti tosiaankin! Jos hän olisi pannut sielunsa ikuisen kirouksen takaukseksi, se olisi toki jotakin ollut! Se vahingon ilokin, jolla paroni kertoi Elviralle teidän katoamisestanne, saattaa tavallansa kelvata todistukseksi".
Elviraa kohtaan osoitti kansa pian koko seudulla rajatonta mielisuosiota, ja tämä alhaisten rakkaus herätti eloon silloin tällöin jonkun kukkasen, joka ilahutti hänen elämän kokemuksissa haavoittunutta, nöyrää sydäntänsä. Kauan ei näitä tyveniä päiviä kuitenkaan kestänyt Elviralle. Parooni huomasi pian, kuinka nämät harrastukset yhä enemmän vieraannuttivat hänen puolisonsa hänestä.
Koko tämän suunnitelman, josta nämät molemmat herrat, tahi oikeammin herra ja hänen palvelijansa, keskustelivat sellaisella välinpitämättömällä tyyneydellä kuin olisi ollut puhe mitä tavallisimmasta asiasta maailmassa, hyväksyi parooni täydellisesti. Hirmuisen katkerilta tuntuivat Elviralle ensi-ajat hänen yksinäisessä kammiossaan.
Kun siis pitkän matkan perästä vanha, valkoinen linnarakennus korkeine, mustine kattoineen näkyi kohoutuvan kesän ihanimpaan vihannuuteen verhotun puiston ylitse paroonin maatilalla, katseli Elvira jonkunlaisella ilolla vastaista kolkkoa asuntoansa. Ja todellakin tuli tämä paikka Elviralle ensi aikoina hiljaisen rauhan lähteeksi, joka raittiin tuulahduksen tavoin virvoitti hänen sydäntänsä.
"Te olette oikeassa, Jakobsson", sanoi everstiluutnantti Stålsköld, ja istuutui taas. "Minulla ei pahaksi onneksi ole mitään muuta tekemistä, kuin odotella asioiden kehkeytymistä, ehkä sill'aikaa pelkään pahinta tapahtuvan Elviralle, ja vaikka mieluimmin tahtoisin saattaa asian pikaiseen päätökseen hänen kiusaajansa kanssa.
"Parooni" vastasi herra Mörk lyhyesti ja huolettomalla äänenkorolla, jolla hän ikäänkuin tahtoi ilmoittaa ett'eivät mitkään kysymykset eivätkä vastaansanomiset tässä olleet paikallansa. "Siis", lisäsi hän, ojentaen Elviralle myötänsä tuodun viitan, "siis täytyy se tapahtua. Yö tulee kylmä ja matkamme tulee kenties kyllin pitkäksi. Te tarvitsette tämän viitan".
Kustaa ei enää ollut Elviralle paljas lapsuuden ystävä, vaan se jalo sankari, jonka rakkautta hän mielikuvituksessaan oli kuvannut onnen suloisimmaksi lahjaksi. Kustaalle oli Elvira se lemmetär, joka sodassa kiihoitti hänen mieltänsä urostöihin, jonka omaksensa omistamisen tähden hän toivoi saavuttavansa sankarimainetta ja kuuluisuutta. Kenraalin luona tapasi Kustaa usein paroni Gyllenströmin.
Hänen viereensä asettui parooni istumaan ja sanaa vaihtamatta lähtivät he matkalle syrjäiseen, jylhään Hämeenmaahan, jota kaikki ruotsalaiset vielä enemmän siihen aikaan kuin nyt pitivät kolkkona erämaana. Elviralle oli tämä syrjäinen seutu tervetullut, se kun paremmin kuin loistava Tukholman kaupunki soveltui hänen pettyneiden toiveittensa haudaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät