United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pyhäjoen pohjoisesta osasta alkaen oli kaikki erämaana; lumen peitossa olevat soraläjät osoittivat kyläin entisiä paikkoja; pelloilla kasvoi tiheätä metsää; muutamia mökkejä vain, jotka samalla olivat matkustajain majoina, oli vielä kirkkojen vierellä, mutta näiden välillä sai matkustaa penikulmittain näkemättä yhtään ihmisasuntoa ja kohtaamatta ainoatakaan elävää olentoa paitsi joka paikassa juoksentelevia susia.
Mutta hänen aatoksensa näyttivät olevan toisaalla, kun hän koneentapaisesti ja lapsen äänellä, joka kertoo hyvin tuttua läksyä, alkoi: "Einsiedeln oli silloin erämaana ja kutsuttiin Finsterwald.
Ja teidän majesteettinne siivelliset alamaiset veisaavat tedeumia. Minä lupaan teille, madame, että Eläintarha ei enää kauemmin pysy erämaana. Antakaa minulle vapaat kädet, ja ennustuksenne käy toteen. Mutta tässä kuningas puhui hiljemmin Du Barry, Du Barry ei ole samaa mieltä kuin te. En minäkään ole koskaan ollut samaa mieltä kuin hän, vastasi markiisitar viehättävän ylenkatseellisesti.
»Kunnesko Kaarle-kuningas pääsee palaamaan!» toisti Elias. »Sano minun sanakseni, siihen on vielä aikaa.» »Katsokaamme me, jotka häntä odottelemme, ett'ei käy vielä pahemmin kuin täytyi käydä.» Elias kysyi ihmetellen: »Jos nyt vielä ei ole pahin aika, niin milloinka sitte? Eikö koko Suomi ole jo erämaana? Eikö sotajoukko ole voitettuna ja hajotettuna?
Matkue lähti taas liikkeelle. Nyt kuljettiin kauheasti hävitettyjen seutujen kautta. Koko Limingan lakeus oli erämaana, jossa ei ollut kiveä kiven päällä tähteenä ihmisten asunnoista. Vasta Oulun läheisyydessä nähtiin taas siellä täällä jokin hökkeli tien varrella. Kaupunkia itseään oli pahoin kohdeltu.
Mutta katsokaas, tästä synkästä, vapisevasta pimeydestä, jolloin metsänpetoja oli paljon enempi kuin ihmisiä, jolloin hävityksen kauhistus täytti temppelit ja maamme oli erämaana ja näytti iäti kadonneen Jumalan Kaikkivaltiaan kuluttavassa tulessa, silloin Hän auttoikin meitä kaikesta tästä suuresta hädästämme ja lähetti meille viimein rauhan kaikissa meidän suruissamme.
Hänen viereensä asettui parooni istumaan ja sanaa vaihtamatta lähtivät he matkalle syrjäiseen, jylhään Hämeenmaahan, jota kaikki ruotsalaiset vielä enemmän siihen aikaan kuin nyt pitivät kolkkona erämaana. Elviralle oli tämä syrjäinen seutu tervetullut, se kun paremmin kuin loistava Tukholman kaupunki soveltui hänen pettyneiden toiveittensa haudaksi.
Vain öisin, kun hävitetty kaupunki lepäsi mustana erämaana, nousi hiililäjästä sinertäviä kieliä väreilemään ilmaan.
Siten näin hänet. Mitä? Kuinka? Hm; ei ole hyvä koskea semmoiseen, mikä jo on ollutta ja mennyttä, mutta ehkä kuitenkin tällä kertaa. Isonvihan jälkeen oli Ruotsin mahtavuus loppunut ja Suomi silvottuna erämaana. Ennen kuin se pääsi vähänkään toipumaan syttyi uusi sota, jota käytiin ennen kuulumattomalla surkeudella, ja rauha ostettiin taas Suomen lihasta leikatulla kaistaleella.