United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Konsuli A. on Pariisissa. Hän päätti viipyä viikon päivät »maailman pääkaupungissa» ja koetti käyttää aikaansa niin hyvin kuin mahdollista. Milloin käyskenteli hän boulevardeilla, milloin teki visiittejä, milloin istui teatterissa tahi oli kaupungin merkillisyyksiä katsomassa. Eräänä iltana oli hän vaimonsa lapsuudenystävän madame de P:n luona pidoissa. Madame de P. oli sivistynyt, erittäin vilkasluontoinen ja hauska nainen. Hänestä tarttui koko iloinen tuuli koko seuraan ja reipas tanssi, vilkas keskustelu oli jo paraimmillaan. Konsuli tanssi Madame de P:n nuoren, kauniin tyttären kanssa franseesia. Puhuttiin siinä teatterista, puhuttiin konsulin kaukaisesta kodista ja muusta sellaisesta, mikä kielelle sattui.
Kertomus onkin omistettu hänelle nimellä "A la madame de la Rhune", keisarinna kun inkognito-matkoillaan toisinaan käytti kreivitär de la Rhunen nimeä ja Rhune taas on kaunis vuoren kukkula Biarritzin luona.
Minun kauttani lähettää hän Teille kuninkaallisen tervehdyksensä, ja anoo Teitä lohdutusta vastaan ottamaan. Ja minäkö levollisesti ja nöyrästi vastaan ottaisin rakkauden, jok' on lainass' ollut? En koskaan! Minä rakastan hänt' yli kaiken täällä maan päällä, mutta minä en alenna itseäni syntiä hyväksymään". "Hyvää yötä, madame! Sinä olet hieman tulistunut".
Hän asettui rohkeasti poisrientävän Paulin tielle. Sananen vain, monsieur! virkkoi hän varmasti kuin suosikki, joka ei mitään esteitä häikäile. Paul pysähtyi. Madame pyytää, että monsieur olisi hyvä ja heti tulisi hänen luokseen. Hänen vaununsa odottavat tuolla alhaalla. Tulen tunnin tai kahden kuluttua; tällä hetkellä se on mahdotonta, vastasi Paul.
Oletko sairas? kysyi paroonitar, joka rakasti kaunista nuorempaa veljeänsä kaikella sillä hellyydellä, jota hänen huikenteleva, maailmaan mieltynyt sydämensä voi tuntea ja jota hän ei jo ollut antanut vanhemmalle veljelleen. Missä on äitini? kysyi Paul. Madame? vastasi Louise hämillään ja hämmästyksissään. Miksi kysyt sitä minulta? Mitä minä siitä tiedän?
"Sen minä heti sanon: Hän olisi sanonut: Kas, tuota itserakasta narria, joka noin pöyhkeilee moista kovin vanhanaikaisesta tulipunasesta verhostaan hih, hih, hii! madame, niin olisi hän sanonut ja..." Samettikukka alkoi jatkaa, vaan tulpaani huusi kovin äkeissään: "Vaiti, hävytön! tää on kunnian loukkaus; kuulkaa, liljat, ruusut, orvokit, kellokukat, tuhatihanaiset, kuulkaa, kuulkaa! neiti samettikukka on loukannut minun kunniaani, minä vaadin hyvitystä!"
"Runoilijassa, madame, täytyy ethillisen vaatimuksen väistyä esteetillisen edestä!" huudahti hän raivostuneena, kouristi korviansa ja syöksyi ulos. "André! André!" lausui Olga sydämensä kivussa. "
Kuule, Just, kirjoita minulle samalla omakin laskusi; meistä on tullut ero. Kuinka? mitä? v. Ei sanaakaan enää; tuolta tulee joku. Eräs surupukuinen nainen, v. Tellheim. Just. Pyydän anteeksi, hyvä herra! v. Ketä etsitte, madame? Juuri sitä arvoisaa herraa, jota minulla on kunnia puhutella. Te ette tunne minua enää? Olen entisen aliratsumestarinne leski v.
Ole järkevä, hyvä Paul, ja karkoita mielestäsi tyhjät houreet. Toivon, että madame voi vallan hyvin. Missä? Norrköpingissä tietysti, jollei hän, niinkuin arvelen, jo ole mennyt laivaan. Valehtelet. Mitä? Taas näyte suomalaisesta kasvatuksestasi. Pyydän sinua, nuori herra, vähän paremmin punnitsemaan sukkeluuksiasi.
Tämä oli tulos monen monien täällä siihen aikaan toimessa olevien ranskalaisten kotiopettajattarien istuttamasta, Madame Campanin tahi Madame Savignén tapaisesta kasvatuksesta, kaavailtuna Madame Staëlsin »Corinne ou l'Italien» tyypin mukaan.