United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö siinä ole kyllä, että hänen täytyy sitä koulussa oppia, jos hän elää noh, se ei nyt olekaan varsin luonnotonta, sillä kyllähän sitä joskus tarvitsee, mutta että sinä hänelle, pikku paronille, saatat puhua semmoista kieltä, jota joka talonpoika puhuu, se ei sovi. Etkö ymmärrä, että sitä kieltä hän oppii, jota äiti hänelle puhuu.»
Sentähden olen sen säästänyt wihkiäisiksi. Mutta, paroni, minulla oli muutakin wähäinen rukous" Grönros ei ehtinyt jatkaa puhettansa, kun owi awautui, ja tuntematon mies sota=asussa tuli saliin ja astui paronin eteen. Hän weti poweltansa kirjeen, warustetun höyhenellä ja ojensi sen paronille. Paroni musersi pikaisesti sinetin, katsahti kirjeesen ja punastui nähtäwästi.
Mutta jopa olin unohtamaisillani, että minulla on sinulle kirje, joka tänään postissa tuli.» Hilja otti kirjeen, se oli Niilolta. Hän luki, vaaleni ja sanoi sitte paronille: »Kuules, mitä Niilo kirjoittaa: 'Sisar rakas!
He osaavat vaatteeseen ja nahkaan, niin, jopa paperiin ja pergamenttiinki hieroa hienointa myrkkyä. Pyhä neitsyemme minua armahtakoon! Ja minä, vaikka tiedän tuon, pidän tätä luottamuskirjaa näin likellä kasvojani! Ottakaa se, sir Tuomas, ottakaa se joutusaan!" Hän oikasi samassa käsivartensa suoraksi ja antoi kiireesti paronille paperin.
Olihan hän vihdoinkin äidilleen kirjoittanut! Ja itkien juoksi hän näyttämään tätä kirjettä paronille. Täti Lison pyydettiin myöskin sisään, ja tuo paperi, joka puhui Paulista, luettiin uudelleen, sana sanalta. Sen joka ainoasta lauseesta keskusteltiin erikseen.
Mutta ei hovipoikia, ei asekantajia, ei edes yksinäistä vahtimiestä nähty tätä aatelisvallan ja ritarillisen arvon kuvaa vartioimassa. Ellei sen oma arvo sitä suojellut loukkauksista, niin muuta vartioitsiaa sillä ei ollut. Sir Kenneth katseli surumielin ympärilleen, vaan astui tunteitaan tukehuttaen majaan, viitaten Gilslannin paronille tulemaan perästä.
»Tulkaa sisälle», sanoi paroni, mutta mumisi samalla itseksensä: »Pitäisipä hänen ymmärtämän, ettei minua sovi unestani herättää. Mitäpä asiaa hänellä nyt ollee? Arvattavasti ei juuri mitään, joka mainitsemista ansaitsee.» Täti tuli sisälle, antoi paronille Hiljan kirjeen ja kertoi sitte, että Hilja yöllä oli lähtenyt Naantaliin.
Että häntä muistat, ei ihmettäkään ole, sillä hän on aina ollut ystäväsi, mutta älä sekoita rakkautta ja ystävyyttä. Mene nyt ja nuku rauhassa; minä toivon, että jo huomenna annat paronille vastauksen.» Hilja meni, mutta unta ei hän saanut koko yönä, hän vain väänteli ja käänteli itseänsä.
Huomaamatta hänen läsnäoloaan, sanoi Richard korkealla äänellä paronille: "sir Tuomas de Vaux, Lanercostin ja Gilslannin herra, mene heti torvensoittajan sekä sanansaattajan kanssa *hänen* teltalle, jota kutsutaan Itävallan arkkiherttuaksi, ja varro aikaa, jolloin hänen ritarinsa ja vasallinsa ovat lukuisimmasti koossa hänen ympärillään joka luultavasti tapahtuu tällä hetkellä, sillä tuo germanilainen metsäsika einehtii, ennenkuin on ollut kuulemassa messua mene sitten sisään hänen luoksensa niin vähällä kunnioituksella kuin voit ja syytä häntä julkisesti Englannin Richardin puolesta, että hän mennä yönä omakätisesti taikka toisten kautta on varastanut Englannin lipun sen riu'usta.
Jos kauvemmin hän täällä viipyy, kaikki Mun paronille täytyy ilmoittaa, Vaikk' kyllä tiedän hänen suuttuvan. Seitsemäs Kohtaus. Jaakko. Luutnantti Werner. WERNER. No, rauha, Jaakko! JAAKKO. Werner luutnantti! WERNER. Tuun sodasta ja herrasväkeäs Ma tahdon kohdata. JAAKKO. No, käydäänkö Jo taisteluhun? WERNER. Kyllä, joudu vaan! JAAKKO. No, onko Pekka miesnä ollut?