Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Aika muuttuu, minä myöskin muutun; silmät suuret, suruiset ja tummat samat on kuin ennen synnilliset, silmät, joista kilo karkeloipi, ovat ystävättärensä parhaan luulen, taaskin voittaa synnin silmät. VANTEENHEITT
Taaskin loistaa mulle silmät kahdet, toiset suuret, suruiset ja tummat, suurentamat pitkäin kärsimysten, ja ne viittoo, kutsuu, kuulkaa, kuulkaa: »Karatkaamme täältä kauas, sinne, missä arvokkaamp' on ihmis-elo, alkakaamme ajanjakso uusi, nousten, nostain toinen toisiamme, kohti korkeutta öisten tähtein, ihanuuteen itselömme pyhän!»
Silloin astui Iikka rohkeasti esiin ilosta loistavin silmin. »Kuulitteko pojat?» huusi hän. »Tämä kenraali lupasi vapauttaa kaikki vankimme venäläisten käsistä!» Kyllä sotamiehet olivat kuulleet De la Barren lupauksen. Heidän suruiset kasvonsa kirkastuivat ja hetken toivosta innostuen huusivat sotilaat yhteen ääneen: »Eläköön Labar!»
Sanat kuuluivat etemmäksi kuin Eliakselle, ne kuuluivat Yrjöllekin, joka nyt tuli nopein askelin. Hänen oli lämmin astunnasta ja hän melkein läähätti. Vähän matkan päässä seurasi nuori vaimo, suruiset silmät säihkyvinä; häntä olisi voinut sanoa kauniiksi, jos hän olisi ollut vähemmin kuihtunut.
Silloin katoovat kaikki hänen suruiset ajatuksensa, hänen poskensa kukoistavat. Anna taasen vaalenee yhä enemmän. «Onko lupa astua sisään?« kysyy ääni oven toiselta puolen. Se ääni ei ollut Johanneksen, se oli paroonin. Maria nousi ja meni avaamaan ovea. «On lupa«, vastasi hän, ja nähtyään paroonin silmäili hän saliin nähtävästi luullen saavansa nähdä jonkun toisenkin.
Maria puristi ylkänsä kättä; hän ymmärsi, mitä Johannes tarkoitti. «Suruiset ovat päiväni olleet«, jatkoi Johannes. «Mutta, Jumalan kiitos, ne puhdistivat ilman, ne antoivat minun vielä nähdä elämäni auringon, sallivat minun omanani syleillä sydämeni omaa. Niin!
Sitten kului aamu ja aamupuolipäivää ilman että hän virkkoi mitään; hän makasi hiljaa ja tyynesti, eikä häntä enää näyttänyt mielikuvitukset, ei iloiset eikä suruiset, vaivaavan. Ensimäinen sana, jonka hän sitten lausui, oli erään pienen tytön nimi, jonka kanssa hän oli leikitellyt silloin kun hän oli vapaa koulusta ja jouti luvuilta.
Pastori Törne ei voinut toivoa itselleen sopivampaa asuntoa kuin minkä hän sai tässä hyvin tunnetussa pappiskortteerissa ja jonka iloluontoinen emäntä oli nyt, kuten tavallisestikin, kerkeä ylistämään "hänen pastoriaan". Kun pastori saapui kotiin tänä iltana, oli hän jo portailla vastassa terveisineen, ja kun hän huomasi pastorin suruiset kasvot, levisi tuo hyväkäs hymy hänen huulilleen.
Jumalan hyvyydestä, luonnon kauneudesta, isänmaan edistyksestä, tapojen muutoksista nuo luonnonlaulajat runoilevat, kaikesta mitä vain ovat kokeneet omain elämänolojensa piirissä. Vaan minä viittaan itse runoihin, mistä parhaimmin voi nähdä mitkä sävelet, iloiset ja suruiset, meidän maan runoseppien runoissa kajahtelevat.
Vielä vanhana vapisten Kuulen kiihkosi kohinan: Mun oman vereni kiihkot Oman poikani povessa. Ota onni retkellesi! Kalervon pojalle voitto! JOUKKO. Kalervon pojalle voitto! Itkuni ihana poika! Mene, voita ja palaja! KULLERVO. Pois suruiset, hennot itkut! Irtautuen Armista. Hyvästi, emoni vanha! Joukolle. Joukko uljas, voiton tielle! Lähtee joukossa. Voitontielle, voitontielle!
Päivän Sana
Muut Etsivät