United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Siinä keidas», huokaa Tokko, nyt kuin tomumaja tämä sekin maailman hävittämä! Pyhäkoulu paras, vaikka kaikenlaisten tanssipaikka, harhaan menneen hellä maja, maan tie-varkaan rahapaja, koti armas köyhän, jossa harmonikan halpa ilo, päreliekin pieni kilo lisäs kiimaa untelossa. Sadat naitti vanha palkki, sadat juotti vieno kalkki, paras paloviina Turun, paras pappi sydänsurun....
Kuin läheiseksi sinun sielus saikaan, kun syksyn sävel ympärillä soi! Ei ollut silmääs varten päivän kilo, ei kevään kentät varten astuntaas. Sun arat kätes kankeiks teki ilo ja suru teki pehmehiks ne taas. Ja keväiden ja ilon kuoloon käyden sa lohdun kalkin kannoit esiin vain, kuin sielun lääkkeen, unhoitusta täyden, kuin vilvoittavan tuoksun resedain.
Hän sydämmeni valkeus oli, ja nyt on hän tullut kuin aamun siivillä». Niin hän haasteli ihanassa häiriössä; mutta äkisti jätti hän pihan, kiirehti ylös vuorelle kuin keväinen, hurja kilo. Siellä jo seisoi vanha isä ilon loistavilla silmillä katsellen uneksuvaa poikaansa.
Ja vaikka olisi ollutkin joku kilo, niin ei niillä rahoilla osteta venheen täydeltä tavaraa eikä monta pullollista viiniä. Eikä niillä tähän aikaan ole voinut olla lintujakaan viedä, eikä nyt suolakalakaan mene kaupaksi. Muilla vehkeillä siellä on saatu rahaa irti. Söderlingska oli mielensä uhmassa soutanut jo pitkän matkaa satamansa suun ohi, ennenkuin sen huomasi.
Ei sitä kuitenkaan voinut kaukaa tuonne ylös katsella, kun kilo kävi niin kipeästi silmiin, eikä tuo kirkkokaan liene mikään mestariteos. Iisakki käveli kuitenkin verkoilleen sinne päin. Yht'äkkiä hän kumminkin muutti matkansa suuntaa eräässä kulmassa ja rupesi astumaan kiireemmin.
Mitäpä uhriksi haltijalle tehnet? Liekö viisikymmentä riksiä vähän? Iso on asiasi, paljon on tarvis tiedustella, pitkät taipaleet henkeni kulkea täytyy... Kun sata luvannet, niin paremman vastauksen haltija antaa. Sata on oman pääni hinta. Siihen haltija tyytyy. Kun päivän kilo katoo ja revontulet taivaalla syttyvät, silloin saanemme lähteä haltijaa kysymään.
Söderling ratkoi veitsellä kangasta ja sai sieltä pian esiin kuivaa, pilaantumatonta pumpulia. Kauvan ne eivät ole vedessä uineet. Ovat luultavasti jotain kansilastia. Mitä luulet tuon painavan? Paalia kohotettiin ja sen paino arvioitiin noin sadaksi kiloksi. Paljonko edestä luulette olevan tavaraa tuommoisessa? Mitä maksanee kilo pumpulia?
Hän nähnyt on onnessa kansan ja nähnyt onpi sen yöss' siin' istuvi muistojen urho, mut toivojen sankari myös. Näin juhlivi Väinön kansa, näin juhlivi Väinön maa ja ilma on onnea täynnä ja toivojen tuoksuntaa. Meri kuohuvi kunnahan alla, kilo laineill' leikkiä lyö ja kauvas kumpuja kaartaa käen kukkujen kultavyö.
Aika muuttuu, minä myöskin muutun; silmät suuret, suruiset ja tummat samat on kuin ennen synnilliset, silmät, joista kilo karkeloipi, ovat ystävättärensä parhaan luulen, taaskin voittaa synnin silmät. VANTEENHEITT
Vai lyhentää niin paljon, viidettä kiloa. Sanoinko minä kiloa? Et. Sinä sanoit kilometriä, mutta minun on tapana puhua lyhyemmin, sanon aina kilometriä joko kiloksi tahi virstaksi. Mutta, eihän se ole oikein. Miks'ei? Kilo tarkoittaa aivan toista mittaa. Herastuomari huomasi erehtyneensä, mutta hänen oli vaikea sitä tunnustaa.