United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eipä muu sukuni suuri eikä toinen joukkioni juokse sormin soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen." Vaka vanha Väinämöinen tuosta tuon sanoiksi virkki: "Joko juokset soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen?"
Tshilivili vippan boi! Ole hiljaa, sanoi Hinkki. Ryssä toi pussissa naulan ruutia ja otti Hinkiltä vastaan paperossit. Kun he paluumatkalla lähestyivät jälleen Kaivopuiston rantaa, nousi Hinkki pystyyn ja kauan tähysteli maalle päin. Oli jo niin hämärä, ettei hän voinut nähdä. Silloin hän käski olla soutamatta ja kuunteli kauan. Kaljaasin miehet hakevat venettä, sanoi hän tyynesti.
Sitten hän vielä oli valvonut monta yötä Annin kanssa, sekin kysyi voimia. Onni, että hän nyt kumminkin nukkui kätkyessään ilman soutamatta, että Mari sai levätä ... että, että Mari sai levätä... Eihän se Mari syönyt sitäkään soppaa päivällä, pari kertaa vaan lusikalla pisti.
Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä nuori neiti, Miehelähän mentyänsä, Olevans' ison ko'issa, Armahan emonsa luona. Niin neiti ison ko'issa, Kun kuningas linnassansa; Niin miniä miehelässä, Kun vanki Wenäehellä.
Siinä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Tule nyt purtehen, Jumala, aluksehen, armollinen, väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi noilla väljillä vesillä, lake'illa lainehilla! "Tuuittele, tuuli, purtta, aalto, laivoa ajele ilman sormin soutamatta, ve'en kieron rikkomatta, väljille meren selille, ulapalle aukealle!"
Tehköönpä jos tahansa, mutta sitäpä minä en usko sitä, että se vettäkään myöten kulkiessaan... Etkö usko rovastia ... oletko mielestäsi rovastia viisaampi? Enkä ole ... mutta eipä sanonut ruustinnakaan uskovansa, kun mennä kesänä oli puhe, että se soutamatta kauan kulkee. Nytpä uskoo, kun on nähnyt maallakin kulkevan...
Me vaivuimme jälleen synkkään toivottomuuteen, ja entistä varmemmin taas uskoimme, että me olimme kaikki tuomitut sittenkin nälkään nääntymään. Näitä alakuloisina miettiessämme soutamatta istuskellen, keksimme taasen purjelaivan täyttä vauhtia kulkevan edellämme. Taasen innostuimme ja toivo heräsi uudelleen sydämissämme.
Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eipä muu sukuni suuri eikä veljeni, venoset, lähe työnnyttä vesille, laskematta lainehille, kun ei kourin koskettane, käsivarsin käännettäne." Sanoi vanha Väinämöinen: "Jos ma sun vesille työnnän, joko juokset soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen?"
Minun jauhinvuorollani, Ilman sormen soutamatta, Käen puuta kääntämättä, Käsivarren vääntämättä, Peukalon pitelemättä! Mitä kilkkoat kivonen, Mitä vuori voivottelet, Minun riskin rinnan alla, Alla kaunihin käteni? Sitäkö kilkkoat kivonen, Sitä vuori voivottelet, Vienoista vetäjätäsi, Jalotonta jauhajata?
Semmoista se on, kun on vene täynnä lörpötteleviä lapsinulikoita sanoi Bruuno ollen vähän aikaa soutamatta. Minun mielestäni me vanhemmat emme ensinkään ole olleet hiljaisempia kuin lapset sanoi Freedrik nauraen. Mitä kalan väliä on, annetaan sen uida; niin kauniina iltana kuin tämä, tuntuu kuitenkin ihastuttavalta olla ulkona lahdella.