United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vahinko, että käteni vielä on vähän kipeä, jotta en voi teitä auttaa sanoi Freedrik, joka oli seuraan yhtynyt. Niin, sinä näytät niin epäilevältä, Helka, mutta kysy äidiltä, enkö osaa välttävästi käyttää silmäneulaa. Kyllä, kyllä, ei sinulta ompelu käy aivan huonosti myönsi äiti hymyillen. Freedrik ompeli kerran koulun loma-aikana itselleen paidan ja Bruuno kutoi tumpit.

Olemme aikoneet mennä uistinta soutamaan tänä iltana, haluttaako teitä tulla mukaan? kysyi Freedrik. Tietysti! Me myöskin tahdomme tulla mukaan! huusivat pikku tytöt ja kaksoiset. Te ette voi olla ääneti sanoi Meeri. Vene ei kannata niin monta mutisi Bruuno. Saatammehan ottaa ison ruuhen esitti Freedrik, joka ei tahtonut saattaa mielipahaa pikkusiskoille.

Herra Kontiolla on mainio kelkkamäki tarjottavana, ja Bruuno kiittää luistinrataansa; tulkaa nyt niitä koettelemaan. Teidän täytyy sitte jäädä päivälliselle ja nähdä torpparien lasten joulu-iloa iltapäivällä. Tuhansia kiitoksia! Olihan iloa edelleenkin joulunpyhinä.

Sen hän kyllä tekee, ja minä olen ottanut tehtäväkseni kukkien kastamisen; Freedrik ja Bruuno auttavat puutarhassa Piilin muijan johdolla; hän on meidän puutarhurimme.

Sitte he lauloivat yhdessä kauniin joululaulun: "Tervehtii jo meitä Joulu armahin..." ja joulukuusen kynttilät heijastuivat lasten onnesta säteilevissä silmissä. Laulun jälkeen tarjottiin kahvia nisusten kera, ja Freedrik sekä Bruuno jakoivat omenia ja kaakkuja puusta. Sitte alkoivat leikit ilolla ja riemulla.

Bruuno ja Artturi eivät olleet saaneet tuossa keskustelussaan ajatusta oikein selväksi. Heikki sen tiesi aivan perin pohjin. Heidän olisi pitänyt sanoa: on pikkusieluja, jotka itsekseen jätettyinä vajoavat omaan pienuuteensa, jotka voivat jotakin olla ainoastaan silloin, kun alituisesti näkevät edessään ja ympärillään pyrkiviä ihmisiä.

Bruuno, joka oli nukkunut makeasti siimehikkäässä lehtimajassa, hieroi par'aikaa unta silmistään.

Oli jouduttu nuorison hartaasti odotettuun marja-aikaan, ja Kerttulan puutarhassa marjapensaitten oksat riippuivat marjoja täynnään. Täällä on hyvä olla, olen kuin porsas pahnoissa huudahti Bruuno, joka juuri kömpi esiin viinimarjapensaan alta, jossa hän ahkeraan oli riipinyt tertun toisensa perästä noita heleänpunaisia marjoja.

Niin sanoi Bruuno ellen sitä tekisi äitini tähden, niin minä varmaan juoksisin tieheni, sillä ikävämpää tehtävää en tiedä, kuin maata nelinryömin porkkanasaroissa ja nyhtää pois rikkaruohoa, niin pientä, että sitä tuskin saa hyppysiinsä. Tytöt nauroivat. Kyllä näkyy missä Bruuno on liikkunut, Freedrik on paljon säännöllisempi, niin sanoo Piilin muijakin arveli Meeri.

Iloinen seura ei häntä enää huvittanut, ja hän oli tyytyväinen, kun vihdoinkin tuli aika lähteä pois, ja hän pääsi toimittamaan hevosia valjaisiin. Koko kotimatkan hän istui synkkänä ja ääneti; mutta kun Helka ja Meeri olivat astuneet alas ajoneuvoista, tarttui Bruuno äkkiä isänsä käteen kuiskaten: Isä, suo anteeksi!