United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koki Mattikin mustaa suitsista nyhtää ... vuorotellen oikeaa ja vasenta, niin että Musta päätänsä kahtaalle nakkeli, mutta lujasuinenko lie ollut vai eikö lie jaksanut, pitemmäksi ja pitemmäksi kävi vain yhä välimatka, vaikka musta laukata pylkkäsi, että reki hytkyvän tuntui. NERON T
Sääli toki kauris rukkaa! Kauris on niin suloinen, syö ja nyhtää nurmen nukkaa, puron luona leikkien. »
Makasin kätkyessä ja katselin hämärtyvää pirttiä; ylhäällä oli paksu orsi, jonka päällä oli lautoja ja hirsiä; muutamia heinänkorsia riippui lautojen välistä. Olisin tahtonut nyhtää ne alas, mutta ne olivat niin korkealla; en ylettynyt.
Meskämmen nousi luolastaan Ja lumen turkistansa loi, Hän huokaeli huolissaan Ja valitellen vaikeroi: "Voi! kuinka kolkko talvi on, Sen suruvaippa peittää maan, Sen päivä ompi valoton Ja tuuli aina tuima vaan." "Vaikk' olen metsän kuningas, En rauhaa löydä linnassain, Kun myrsky pauhaa raivokas Ja karvat nyhtää turkistain."
»Kyllä kai se porsas rupeaa painostamaan, koskapa se minultakin jo alkaa silmäluomia alaspäin nyhtää», vakuutti Jussi. Kaisa oli tuntenut samaa. Hänkin ilmotti: »Ka haukotuttaapa tuo minuakin. Rupeaisitte tuohon sänkyyn pitkäksenne, niin minä kyykähdän tuohon lattialle!»
CORNWALLIN HERTTUA. Istuimeen tuohon kiinni! Näätkös, konna! GLOSTER. Te hyvät Jumalat! Oi, ilkityötä, Partaani nyhtää noin! REGAN. Noin valkoinenko, Ja viekas noin! GLOSTER. Nuo karvat, halpa vaimo, Joit' ihostani temmot, henkiin nousee Ja päälles kantaa. Isäntänne olen; Noin rosvon käsin kestittäjän kasvoj' Ei pitäis raadella. Mik' aikehenne?
Asemahuoneen sivu hän tietylle paikalleen ajaa, tynnörinsä junan tuomasta ammeesta täyttää, istahtaa taas kärryjensä seville ja alkaa suitsia nyhtää ja huuliansa maiskuttaa.
Ropotti, märkänä kuin kuikka, etupajulla kökötti ja kaakkia koki ohjaksilla menoon nyhtää.
Tulehan puoli matkaa, minä tulen toisen! Yhtä nyhtää. Antti antoi minulle vakkasensa ja läksi astumaan kohti Jaakkoa. Askele askeleelta lähestyivät molemmat toisiaan. Vaan vielä oli melkoinen matka välillään, niin Jaakko pyörähti juoksemaan käpälämäkeen. Mutta Antti seurasi ja pitkän matkaa he juoksivat perävilkkaa kunnes vihdoin kääntyivät erään talon portista kartanolle.
Huolimatta tuulesta, joka nyhtää paperia hänen kädestään, levittelee hän sitä lukeakseen ja ahmii sisäänsä lihavimmat päällekirjoitukset, kiiruhtaessaan eteenpäin, sateenvarjo kainalon alle pistettynä.