United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suureen henkiseen pyrkimykseen ovat he luodut, aatteiden palvelukseen, lepäämättömään hakemiseen, totuuden tavoitteluun! Semmoisille on tiede elämän ydin ja taide sen koko salaisuus. Sinä puhut kuin enkeli, sanoi Artturi lyöden kiinni piirustusvihkonsa, jonne hän oli piirustanut näköalan avatusta ikkunasta. Olen aivan yhtä mieltä.
Siellä sisällä Artturi huomasi Heikin viulun seinällä. Hän otti sen alas, viritti ja soitti hyvin taitavasti nopeita juoksutuksia ja niitten välillä aina jonkin surullisesti värähtävän sävelen. Viulu aivan kuin elpyi, sen kielet iloitsivat, sen kaula kurottui jänteväksi, sen koko runko solakoitui.
Ah minun silloista onneani! Sillä kannalla olivat asiat kun eräänä päivänä saapui meille vieraaksi isäni erään koulutoverin poika, maisteri Artturi Turonen.
Mutta muutamat Heikin tutuista tulivat hänen luokseen. Heikki, onko se mahdollista! Sinä jätät meidät? Se on järkähtämätön päätökseni, sanoi Heikki liikuttuneena. Niitten joukossa oli erittäinkin eräs, jonka tuo asia sai intoihin. Se oli Artturi.
Kerta isäni kiroili että Artturi muka on jo siinä tilassa, että ei kelpaa sakotettavaksikaan. Luonnollisesti minussa heräsi silloin säälintunne Artturi rukkaa kohtaan ja niin me aloimme lähestyä toisiamme. Ja nyt tulee tämän lemmen tarinan tragillisin kohta, tapaus, joka aiheutti että kaikki taisteluni raukesivat taisteluksi tyhjästä ja niin menivät hukkaan hyvät humalat.
Sinua ei tuntisi samaksi. Ja kuinka hiljaiseksi olet käynyt! He olivat matkustaneet ympäri koko Suomen, olivat olleet iloisia kaiken matkaa, ja heitä oli joka paikassa kohdeltu kuin ruhtinaita. Artturi oli piirustellut vihkoonsa kaikki kauneimmat paikat. Tuolla he jo ajoivatkin pihaan, Artturi ja Fanny. Heikki aivan hämmentyi nähdessään jälleen kaupunkilaista naisväkeä.
Menkäämme vierashuoneeseen?" Mutta silloin kaikki, koko perhe ja perheen ystävät näyttivät hyvin vastahakoisilta. "Armahda meitä!" sanoi Artturi; "vierashuoneella on puolensa, mutta anna meidän olla täällä, jossa viihdymme ja voimme liikkua ja olla kuin kotonamme", ja tähän yhtyivät myös Artturin ja Tommin toverit. Ja tosi oli, ettei kukaan enää viihtynyt vierashuoneessa.
Tuttavamme tuntuivat viihtyvän hyvin siellä; siellä oli hauskaa ja kodikasta, vapaata ja lämmintä, ja keskustelu sujui hyvästi. Lasten kasvaessa oli meillä kotona aina jotain hauskaa tekeillä. Artturi ja Tommi kulettivat meille koulutovereitaan, jotka heti niin kotiutuivat, että pidimme heitä perheeseen kuuluvina.
Bruuno ja Artturi eivät olleet saaneet tuossa keskustelussaan ajatusta oikein selväksi. Heikki sen tiesi aivan perin pohjin. Heidän olisi pitänyt sanoa: on pikkusieluja, jotka itsekseen jätettyinä vajoavat omaan pienuuteensa, jotka voivat jotakin olla ainoastaan silloin, kun alituisesti näkevät edessään ja ympärillään pyrkiviä ihmisiä.
Kuinka Heikki olikaan saattanut niin kokonaan luopua kaikesta "henkisestä pyrkimyksestä", niinkuin Bruuno sanoi. "Pikkusielut tunnetaan siitä, mihin he tyytyvät", oli Artturi sanonut. Mitä Heikki sai siitä, että nämä täällä häntä rakastivat? Nämä muutamat ihmiset! Eikö hän siis koskaan janonnutkaan suurempaa? Eikö hänen näkönsä ulottunutkaan yli lähimmän ympäristön?