Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
»Nyt se saa olla päätettynä; ripustan pukuni kaappiin takaisin»... »Konstance, Konstance!» hän huusi ovesta serkulleen. »Saat lähteä yksin tänä iltana... Minkä puvun sinä otat? Sinä käytät liian usein samaa. Saat hyvin mielellään minulta jonkin pitsikauluksen ja uuden hopeanuoleni voisit panna tukkaasi.»... Alette oli sinä iltana asettautunut oikein mukavasti lepäämään sohvalle lampun ääreen.
»Tahdotko, niin luen sinulle Konstance Kjönigin kirjeen? Hän kirjoittaa kokonaista yksitoista sivua, ajattelepas, kaikenlaisista sen puolen asioista.» Jakob nosti hiukan vastahakoisesti katseensa kirjasta... »Enhän minä ollenkaan tunne häntä.
Katsotte minuun, neiti Konstance, ikäänkuin luulisitte minua keinottelijaksi! olkaa huoleti. Mutta hiukkaisen, hiukkaisen pitää toki uskaltaa panna yhden kortin varaan, jos mielii jotakin voittaa vai mitä arvelette, neiti? Muutenhan voisi rahansa yhtä hyvin pankissakin pitää»... Kysyä Konstancen mieltä tuollaisista asioista! ihmetteli Alette päätään tuskin huomattavasti keikauttaen.
Donnerin rouva loisti läikehtivässä silkkihameessa ja vaihtoi väriä kuin kameleontti. Amalia neiti oli puettu keltaiseen, Aurora punaiseen, Konstance siniseen ja Klara vehreään, mutta Helga ja Fanny neidet kantoivat valkoista, viattomuuden väriä. Kapteeni oli univormussa ja kotiopettaja oli tavallista enemmän teeskennelty, harjattu, saamaton ja hymyileväinen.
Viimeisen kerran hän nyt oli siellä käynyt ennen lähtöään, Konstance päätti huokaisten. Ja kyllä he olivat pitäneet huolta siitä, ettei hän heitä unohtaisi. »Mitä Te sanotte ettehän aikone meitä vielä jättää?» huudahti Jakob lämpimästi. »Lokakuun lopussa; eihän siihen enää ole pitkäkään aika»; hän painoi vaalean päänsä, jossa kiharat kiersivät korvanjuuressa, alas lautasta kohti.
Ja olen tullut siihen päätökseen, että täytyy luottaa sen paikkakunnan olosuhteisiin, jossa työskentelee, ja kulkea niiden mukana uskoa metsään... Mitä, neiti Konstance, ettekö luule, että siinä liikemies tekee järkevästi?» Alette seisoi hetkisen kuunnellen heitä... Ihan he täydellä todella keskustelivat liikeasioista. »Ja niin minä olenkin tehnyt pienen alun ostamalla pari metsäpalstaa.
Tämähän oli oikein virkeä ja hauska paikkakunta, päätteli Konstance. Tiesi taivas, mitä enimmällä osalla näitä ihmisiä oikeastaan oli toimitettavaa, sillä aikaa heillä oli aina! He olivat huvitelleet koko kesän.
... »Alette, kuulehan», kuulusteli Konstance varovasti, »te käytte kai vieraisillakin joskus?» »Kyllä, käymmehän me» »Minä vain ihmettelen, kun ette ole minun aikanani olleet ulkona ainoatakaan iltaa.» »Sinusta ehkä tuntuu täällä ikävältä ja pitkäveteiseltä?» »Minusta, ei toki! Sinua minä ajattelin.»
Yhä jatkui vilkas keskustelu metsästä ja siitä, mikä saattoi olla uhkapeliä ja mikä vain järkevää luottamusta paikkakunnan edellytyksiin ja oloihin. Jakob yhä innostui puhumaan ja Konstance, joka oleskellessaan eri seuduilla maata oli saavuttanut melkoisen käytännöllisen arvostelukyvyn, ylläpiti hänen intoaan tuomalla esiin omia mielenkiintoisia huomautuksiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät