Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Terve tulemastasi, sanoi Aadolf, ja ojensi Eerikille kätensä; oi, jospa tietäisit kuinka olen halajanut sinua nähdä ja puhutella! Aikomukseni oli käydä luonasi, kun sallimus Steinbergin miekan muodossa pakotti minun siitä luopumaan. Istu viereeni, ystäväni, ja kuuntele kärsivällisesti mitä sinulle kerron!
Kun olin pessyt silmäni ja kampasin huolellisesti päätäni, ihmetteli neitsyt, että minä olen kovin siisti talonpoikaisrengiksi. Sen jälkeen hän vei minut kamariin, jossa pastori vielä makasi rouvansa selän takana leveässä sängyssä. »Mikäs sinun nimesi taasen olikaan?» kysyi hän silmiään hieroen. »Tapani Martinpoika», vastasin kuten ennenkin. »Aivan niin, ja kas tässä on nyt kirje herra Eerikille.
Se oli nuori tyttö, kaunis, mustasilmäinen ja hoikka kuin ruusun varsi, keveä kuin keijukainen ja puettuna haaveelliseen, Eerikille outoon pukuun. Kädessään hänellä oli pitkä tammen ja lehmuksen lehdistä tehty köynnös, jolla hän koetti pyydystää ja kietoa häntä. Mutta siihenpä ei Eerikillä ollut halua. Hän pakeni edelleen, tietämättä minne.
Sanomattoman murheellisella mielellä lähti jälleen kotihinsa vaimo; mutta lähdettyänsä saattoipa toki vankivartia Eerikille melkoisen nytyllisen ruoka-aineita, jotka laittanut oli oman vaimonsa hellä käsi. On heinäkuun ilta. Eerikki, syventyneenä aatoksiin, istuu hämärtyvän vankihuoneen lavalla. Huomenna on päivä, jona hänen tulee lähteä tutkintoon ja kuulla tuomionsa.
Eerikki puristi hänen kättään ja katseli häntä riemusta loistavin silmin. Selitän sen heti, sanoi Vanloo ja lähti huoneesta. Minä en käsitä häntä, sanoi Aadolf levottomana Eerikille, mutta minut on vallannut aavistus... Joka ei petäkään... Ei! Mutta ole huoleti ... malta mielesi! Sinua kohtaa odottamaton ilo. Ovi aukeni taasen. Vanloo astui sisään taluttaen kahta naista.
Ainoa yhteys tuon pienen tuvan asukkaille muun maailman kanssa oli joka vuosi marraskuulla, jolloin isä "vyötti itsensä" ja matkusti lähimpään kylään, se tahtoo sanoa yhdeksän peninkulman päähän, myydäksensä rikkaalle Eerikille muutamia nelikoita nieriäisiä, joilla tunturijärvissä on aivan omituinen, oivallinen laatunsa, ja pari sataa riekkoa, jotka olivat pyydetyt pauloilla tuntureilla.
Herra, tarkoitatteko pappia ja kahta naista, jotka... Vanloo ei kuunnellut vastausta; hän kiiti portaita ylös omiin huoneisiinsa. Eräs palvelija riensi ilmoittamaan Eerikille hänen tulostaan. Vierashuoneessa tämä kohtasi hänet. Eerikin koko olemus säteili juhlallista iloa ja syvää liikutusta. Minä tiedän kaikki, huusi Vanloo ja painoi Eerikin rintaansa vastaan.
Hänen majesteettinsa oli vielä aamupuvussaan ja niin suopean ja tavallisen ihmisen näköinen kuin joku Vaasan raatimies, ennenkuin raastuvankello on soinut yhdeksää maanantaiaamuna. Odota tuolla ylhäällä! nyökäytti hän Eerikille päätänsä. Samassa aukaisi ja sulki kamaripalvelija oven.
Suomalaista pidettiin koko paikkakunnan parhaana ja taitavimpana kalamiehenä, ja Eerik ryhtyi hänen kanssaan pakinoihin, ja kuinka siinä juteltiinkaan, niin Eerik ehdotteli suomalaiselle, että he vaihtaisivat työtä. Suomalainen pyytäisi kaloja Eerikille ja Eerik toimittaisi hänen isänsä hautaan, ja siihen suomalainen suostui.
Sanoi Hämeen Heinrikki Eerikille veljellensä: »Lähkäm maita ristimähän, Maille ristimättömillen, Paikoille papittomilleni» Sanoi Eerikki kuningas Heinrikille veljellensä: »Ent' on järvet jäätämättä, Sulana joki Kovessa.» Sanoi Hämeen Heinrikki Eerikille veljellensä: »Kyllä kierrän Kiulon järven, Ympäri joki koveran».
Päivän Sana
Muut Etsivät