Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
ROSSE. Soturivelan poikanne jo maksoi; Niin kauan eli, että mieheks' ehti. Mut tuskin sen hän urhoudellaan näytti, Pysyen vääjäämättä paikallansa, Kun kuoli niinkuin mies. SIWARD. Hän siis on kuollut? ROSSE. Niin on, ja tantereelta korjattu. Surunne mittan' arvo älköön olko. Loputon on se silloin. SIWARD. Haavat hällä Oliko etupuolia? ROSSE. Otsass' aivan. SIWARD. Hyv' on!
Onnesta velvoituksen on se tunne, sulosta, minkä huolenpito suo, tahdosta toisen päästä toisen luo, toivosta kantaa tieltä kivet nuo, joihinka jalka käy, vaikk' kulkis kunne. Se käsi hellä, parantava on, se miehen voima on, mi avun antaa voi, se tasapaino lienee loputon, se käsivarsi on, mi kaiken kantaa voi. Tään kaiken, Svanhild, voin *ma* onnenmaalin saavuttamiseks Teille tarjota.
Oi, Luojan laupeus on loputon Ja rakkaus vailla on rantaa! Kuin taivas sees, meret siniset! Kuin meidät, kalpeat kukkaset, Maa kaunis, vehreä kantaa! Maa laaja vehryt ja vapaa on, Vaikk' kyllä pakkoa kohtaa, Ja köyhä Suomemme, kullaton, Se suurna, sulona hohtaa; Tääll' laulu ilosta säihkyy niin, Vaan haikeutt' utuista unelmiin Myös kevään kerkeys johtaa.»
Se hänen, hänen joukkonsa on maa! Ma muistan, kuinka kesken seuran tutun häll' loputon ol' usein juoksu jutun: »Maa tää, maa parhain alla auringon», ja »kansa sellainen kuin hällä on!» Hän hajasäärin silloin seista suosi, muut piirinään, se hällä korska kuosi, kosk' ollut pääll' ei maan, ken kiistää vois, ettei hän suomalainen majur' ois.
Todella, koska tuohon kohtaan monen käy katse, vaikka sen vain harvat huomaa, ma kerron, miks ol' arvokkain tää tapa. Jumalan hyvyys, jolle kaikki karsaus on vierasta, niin hehkussansa palaa, ett' ikikaunis siitä siroittuvi. Välittömästi mikä siitä virtaa, loputon on, näät sen ei laatu muutu, kun itse on se laadun leiman lyönyt.
Hän ääressä tumman kaivon on pilvien kulkua katsellut, hän tähtiä tyyniä taivon on sykkivin sydämin seurannut. Häll' on nuoruus ja nöyryys ja hyvyys, häll' on voimaa voiton ja taistelun, häll' on luonnon loputon syvyys, joka ei ole enää mun, ei sun. Sanaa tutkien lohdutonta me olemme varhain väsyneet, me olemme liian monta ja hyvää kirjaa lukeneet.
Huomi tuopi toisii tienoia: Leipä musta, neidot nisuisia. Tehtävä. Miks kaikki toki niin tolkkutonta? Täss' voimia, tässä myös tahtoa. Tahto haluvi, voima valmis on, Ja aika on melkein loputon. Siis maailmaa tutki sa tarkkaan vaan Miss pysyvi lujasti koossaan Ja missä on hajoamaisillaan. Nerollista tointa. Näin vierritän ma tynnyriäin, Kuin pyhä Diogeno eteenpäin.
Ei Liina sortunut siksi, että sinä pelastuisit, vaan siksi, että sinä hänet onnettomuuteen syöksit, mutta rakkaudessaan sallii Jumala hänen uhraamisensa tulla sinun pelastukseksesi. Ja olen varma, että Jumala on käyttänyt yhtä lempeää keinoa pelastaakseen hänet, vaikkemme sitä voi nähdä. Siten on elämä syiden ja seurausten loputon ketju, jonka ääretön rakkaus ja viisaus on yhteenjuottanut.
Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Siellä ilo, autuus on Täydellinen, loputon. Rientäkäämme! muutoin jäämme; Sinne, sinne pyrkikäämme Siihen iloon asumaan, Joka taivaass' annetaan! Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Ei rakkaus koskaan väsy.
Neitsyt, neitsyt edessään, armokatsantoinen neitsyt, jonka silmissä tulvii laskeuvan lempeyden loputon hyväily, ja jonka rinta hengittää vangittujen liikutusten värjyntänä. Tulviiko hänen rintansa ylitse? Vaikka Parsifal nostaisi silmänsä minne, luulee hän täytyvänsä puhjeta ihanaan itkuun, niin kaikki värisee häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät