United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
LOUIS. Jaloa mieltä tuolla ilmaiset, Ja suuri tunnon taisto povessasi Sen panee jaloudesta järkkymään. Oi, oivan olet kamppauksen käynyt Pakon ja velvoituksen välillä! Suo, että pyyhin pois tuon jalon kasteen, Mi hopioina poskillesi valuu.
Nyreät kreivimme on kapinassa, Ja kansa, riidoin velvoituksen kanssa, Uskollisuutta vannoo sielun täyden Verelle vieraan, ulkovallalle. Ja tätä pahain nestehien tulvaa Ei muu voi asettaa kuin yksin te. Siis joutukaa; niin sairas nyt on aika, Ett' oiti täytyy lääkitystä antaa, Tai tulee tuho parantumaton.
Onnesta velvoituksen on se tunne, sulosta, minkä huolenpito suo, tahdosta toisen päästä toisen luo, toivosta kantaa tieltä kivet nuo, joihinka jalka käy, vaikk' kulkis kunne. Se käsi hellä, parantava on, se miehen voima on, mi avun antaa voi, se tasapaino lienee loputon, se käsivarsi on, mi kaiken kantaa voi. Tään kaiken, Svanhild, voin *ma* onnenmaalin saavuttamiseks Teille tarjota.
Kunnian ja velvoituksen teiltä ellei herrat väistyneet, niin ei kuunaan oisi voitto mennyt meiltä; petos hältä hengen vei. Pahoin täällä palkka maksetaan, sääli surmaa moisen kuninkaan. Kuinka puhuikaan hän ilman vihaa kapinoitsijoille Anjalan! Korpraal' Luoti hiljaa nyki hihaa: 'Käännänkös jo kanuunan! 'Malta', lauhasti hän lausui vaan, 'eihän hätää; ensin katsotaan.»
Tämän liiton kautta Pien' äkä, joka nyt niin suureks näyttää, Ja vaara suuri, joka nyt meit' uhkaa, Raukeevat tyhjiin; taruksi jää totuus, Kun puoli taruakin nyt on totta. Kumpaakin lempien, hän teissä lemmen Vain lujentaa ja kansan lemmen teihin. Anteeksi puheeni, se velvoituksen On kypsä harkinta, ei hetken oikku. ANTONIUS. Tahtooko Caesar puhua?
"Kunnian ja velvoituksen teiltä jos ei herrat olin väistynyt, käsist` ei ois voitto mennyt meiltä; petos Kustaan surmas nyt Karvaan palkan maailmalta saa, sääli kuningasta uhkeaa." "Anjalassa puhui leppyisesti kapinoitsevalle joukollen; korpraal' Luoti häntä salaisesti nykäis: 'joko laukaisen?
Jos isänmaa tahi laki on vaarassa, on jokaisen argentinalaisen porvarin velvollisuus tarttua aseihin niitä suojellaksensa. Kun ulkomaalaiselle annetaan kansalaisoikeudet, saa hän itse määrätä, tahtooko ensimmäisenä kymmenenä vuotena ottaa tämän velvoituksen tahi ei; mutta mainitun kymmenen vuoden ajan kuluttua on hän siihen pakoitettu, niinkuin jokainen muukin kansalainen.
Aikamme kehnous käynyt meihin on; pyrimme taistelutta voittohon, lepäämään tekemättä arkityötä, vaikk' *kamppaillen ois uhmattava yötä*. Mut sairaasti ei. Ei, vaan voimalla. Veenpaisumus meit' ei voi rangaista; se muisto, jonka elämäämme viemme, säteilee synkeydestä taivahan kuin sateenkaari yli maisen tiemme, liittomme merkki kera Jumalan. Se velvoituksen tiellä sulle hohtaa
Kun nauttimahan valmistaumme, silloin juur' annetahan meille vihamies, jott' urhoutta harjoittaisimme, ja ystävä, jott' tilaisuutta meillä ois pitkämielisyyttä harjoittaa. ANTONIO. Hän täyttääkö ees ensi velvoituksen, mi ihmisell' on: ruoka valita ja juoma, kosk' ei luonto rajoittanut hänt' yhtä ahtaalle kuin eläintä? Hänt' eikö ennemminkin houkuta, kuin lasta, kaikki suuhun sulava?
Se syynä, miksi urhon otsall' on yön synkeys, se tumman varjon tuotti kuin huolihunnun jaloon muotohon; hän näkee: uhriks Suomi, äiti turvaton, nyt jää, se pettyin poikihinsa luotti. Se mies, ken tuhon näkee, kaiken tuhon tään, hän vakaan velvoituksen äänt' ei kiellä: uskollisempaa poikaa maali' ei milläkään, hän vaarat koitti, soti, voitti, verellään jo nuorna kentät kastoi maineen tiellä.