Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Onnesta velvoituksen on se tunne, sulosta, minkä huolenpito suo, tahdosta toisen päästä toisen luo, toivosta kantaa tieltä kivet nuo, joihinka jalka käy, vaikk' kulkis kunne. Se käsi hellä, parantava on, se miehen voima on, mi avun antaa voi, se tasapaino lienee loputon, se käsivarsi on, mi kaiken kantaa voi. Tään kaiken, Svanhild, voin *ma* onnenmaalin saavuttamiseks Teille tarjota.
Sen kansa taas on armas siksi, se maansa kun tek' kallihiksi verellään, kärsimyksillään. Salomme vaikk' ois täynnä kultaa, hopeita hyrsityis aaltomme; vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa, vaan konnan töit' ois muistomme, kansamme kulkis hylkyteitä, ah! silloin maamme varjo meitä kuin musta haamu vainoais.
Oi, rannan rauhaisa kukka, Sa luotatko ulapan lastuhun? Ja laineille läikkyville Kera lastunko lähteä tahto on sun? Jos tyydyt, immyt, vaikk' yli kukkien Ei polku kulkis, ei suvilehtoon veisi, Jos lempes ei lie juhannuskukkanen, Min ensi myrsky jo taittais, runteleisi, Niin terve! silloin, ja sormus tänne tuo, Ja vastasormus mun sormeesi painaa suo!
Salomme vaikk' ois täynnä kultaa, Hopeita hyrskyis aaltomme; Vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa, Vaan konnan toit' ois muistomme, Kansamme kulkis hylkyteitä, Ah! silloin maamme varjo meitä Kuin musta haamu vainoais.
LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin, kumma seikka: Näin Timon maksaa, mit' ei koskaan saanut, Ikäänkuin herras helmilöissä kulkis Ja niistä Timonia velkoisi. HORTENSIUS. Tää inha toimi on, sen taivas tietköön! Hän Timonin ol' ystävä ja paras, Mut kiittämätön mies on niinkuin varas. 1 VARRON PALVELIJA. Mun kolmetuhatta on kruunua; Ja sun? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Viistuhatta.
Ah! ulkon' ompi talvi, niin Sisällä myöskin vaan; Jos kulkis maihin äärimpiin, Sen kohtais ainiaan. Jos lämpenis, maa vihertäis, Ja päiv' ois kirkkahin, Yht' autioksi, kylmäks' jäis Poveni kumminkin. Kevääni oi! en riemuas Saa nähdä uudestaan; Aurinko syömmen, haudastas Et koita milloinkaan. Mun sielun' sun ol', tunteen' sun, Eloni elämäs. Nyt yksin kaipuu viel' on mun, Muut veit sä mennessäs.
FUCHS. Eikä palmutkaan käsissämme liehu. MAX. Me jossain keskisijassa istumme, vartoen tuomioomme. FUCHS. Oo, oo! Tuonen synkeässä maassa! Millainen on mieles, veli? MAX. Ei koskaan povessamme lannistukoon miehuuden into, vaihka kulkis tiemme kirottujen alhoon, vaan purren hammasta vastaanottakaamme mitä tuleman pitää. FUCHS. Oi onneton! kopeiletko tässä vielä? Ylvästeletkö, hirmu mies?
Päivän Sana
Muut Etsivät