United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän astui lähemmäksi. "Eikö tämä ole kihlasormus?" Nuori tyttö katsahti ylös, sitten loi hän katseensa maahan; äkkiarvaamatonta oli tuo hänelle; nyt ymmärsi hän Juhoa. "Maria." Juho ojensi sormuksen hänelle, "tahdotko ottaa sen minun kädestäni? saanko minä panna sen sormeesi?" Vapisten ja kuitenkin sanomattoman luottavaisesti ojensi hän pienen värisevän kätensä esiin. Juho pani sormuksen sormelle.
"Ota pois, pane sormus sormeesi, Sitä ei näe äitisi!" "Mihin panen minä nyt tämän sormuksen, Ettei minun äitini nää? "Sano: laksossa tuolla kun kävelin, Tämän sormuksen löysin mä." "Elä neuo sa minua valehtelemaan, Sen äitini ymmärtää; Paljo parempi on minun sanoa: Olin nuoren kreivin sylissä."
Sitten Teppo aukaisi rasian, otti sieltä kaksi läpikuultavaan silkkipaperiin käärittyä myttyä, purki niistä ensin toisen mytyn, josta kehiysi säteilevällä jalokivellä koristettu sormus, ojensi sen Taavalle ja sanoi: »Koetapas tuota sormeesi, oliko lähettämäsi mitta oikea?» Taava pujotti sen sormeensa kuten ainakin oman sormuksensa ja Teppo sanoi hymyillen: »Aivan oikein.
Oi, rannan rauhaisa kukka, Sa luotatko ulapan lastuhun? Ja laineille läikkyville Kera lastunko lähteä tahto on sun? Jos tyydyt, immyt, vaikk' yli kukkien Ei polku kulkis, ei suvilehtoon veisi, Jos lempes ei lie juhannuskukkanen, Min ensi myrsky jo taittais, runteleisi, Niin terve! silloin, ja sormus tänne tuo, Ja vastasormus mun sormeesi painaa suo!
Katso meijän kauravettä. Näytä käkö kätesi Virpu viisi sormuttasi! Jo näytti käkö kätensä Synnykkö sormus sormeesi Oikeaasi sormeesi Sormeen nimettömään! Käet on paksut minnollani Käet paksut, sormet hoikat Käet käärimän kutojan Sormet rihman suoristajat.
Mutta, usko minua, kuinka rohkeasti siipeni levitänkin, aina palaan kuitenkin takaisin häkkiini. Niinpä uhmaan minäkin menneisyyttä! Kas tässä, ota tämä sormus; ja ole minun Jumalan ja ihmisten edessä, minun, vaikka vainajain uni siitä häiriytyisi Sinä peloitat minua. Miksi sanoit sinä ? Ei se ollut mitään. Tule nyt; anna minun asettaa sormus sormeesi. Kas niin; nyt olen kihlannut sinut!
Liisan ajatukset pyörivät makeis- ja kultasepänkopukan tienoilla, ja näille samoille seuduille oli ilmaantunut Roittulan Ville, jonka äiti oli Liisan pienenä tyttönä kissanpojalla kihlannut. Panitko sinä sormukset sormeesi? kysyi hän niin hiljaa Viijalta, ettei Santtu kuullut. On ne, sanoi Viija vaan enkö ottane pois. Elä toki ota, kielsi Liisa. Näyttäähän ne niin somalta.