United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiljaa huojuu korven honka, kaukana käkö kukkuu, vaieten astuvi vaeltaja, mielen murhe nukkuu. PAISTA, P
Istuin kerran illan suussa luona lammen päilypinnan, käkö kukkui rannan puussa riemut, kaihot nuoren rinnan, mieli muita mietti, kutoi, aalto paistoi aurinkoinen kohahtipa korpi, putoi multa kultakuontaloinen! Katoi syviin sydänvesiin; mennessään vei mieleniki, sielt' ei enää nouse esiin mulle elämässä iki.
Katso meijän kauravettä. Näytä käkö kätesi Virpu viisi sormuttasi! Jo näytti käkö kätensä Synnykkö sormus sormeesi Oikeaasi sormeesi Sormeen nimettömään! Käet on paksut minnollani Käet paksut, sormet hoikat Käet käärimän kutojan Sormet rihman suoristajat.
Hongat hiljaa humisee ja käkö kukahtelee, köyhän sydän keveämmin silloin sykähtelee. Niin jos oisit lauluni kuin on suuri metsä, surut kaikki karkoittaisit, kaikki kyynelet sä. Oli mieleni paimenpojaksi, oli kummuille, kunnahille. Minä tahdoin torvea toitottaa metsän kuusille kuunteleville.
On käynyt käkö tuvassa Vierryt virppi permannolla Kuiskannut kuusi pihassa Tuutikko toisessa käessä. Ei käynyt käkö tuvassa Eikä vierryt virppi permannolla. Vierit virpit vellon naiset. Syönnin jälkeen: Aitumala langolleni Pomosiba kullalleni Syöttämästä, juottamasta Päälle paljo palvomasta Kyllin syötiin, kyllin juotiin, Kyllin kylliltä piteli.
Kun päivän suukko sattui, niin linnut havautui, Ja laakson liljan kuori ilosta avautui, Ja lauloi linnut sitten, Ja tuoksu kukkaisitten Hajausi maisemaan. Sai käkö kultarinta jo myöskin kukkumaan, Se lemmestänsä lauloi ja kukkui kullastaan Ja kuului kellot karjan, Ja paimen loilusarjan Myös laski torvestaan.
Näinpä lausui heimon vanhin, kansa Ukon maljan joi, vanhat haastoi harvaksensa, nuori kansa karkeloi; käkö kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen, meri aaltos vaaran alla, päivä paistoi päällä veen. Silloin nousi outo purje ulko-ulapalta, laiva kohti Suomen saarta laski lännen alta; urhot tuota ensin luuli allin ampujaksi, naiset kaupin haahdeksi ja saksan haljakaksi.
Meri aaltos vaaran alla, päivä paistoi päällä veen, käkö kukkui kultasuulla, tammet huojui hiljakseen, rastas lauloi rannan puussa, sotka salmen suussa sous silloin heimon valtavanhin tarttui maljahan ja nous: »Terve kevät Pohjolahan, Suomehen suvinen päivä, terve lämmin lounatuuli, terve kumpuen käkönen!
Metsässä on suuret puut ja metsässä on marjat, metsässä käy kontiot ja köyhän kotikarjat. Kukat pienet kukoistavat suurten puiden alla, valkopilvet vaeltavat suven taivahalla. Hongat hiljaa humisee ja käkö kukahtelee. Köyhän sydän keveämmin silloin sykähtelee. Alla suurten surujenkin kukkii kukat mieleen. Köyhä kukan kuroittaa ja pistää rintapieleen.