Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
»Kiitä onneasi että niin on muuten...!» Olavi laski miehen tömähtäen lattiaan: »Ulos!» Kalpea mies, joka tuskin pysyi jaloillaan, kääntyi puoleen ja toiseen kuin pyörtynyt, kääntyi vihdoin kokonaan ympäri ja huojui sanaakaan sanomatta ulos. Olavi seisoi keskellä huonetta. Hänen korvansa humisivat ja kynttiläin liekit tanssivat piirongilla. 'Totta!
Ja kalpea lemmen kukka puhkesi esiin sen kalpean naisen sydämmessä. Mutta se kukka oli valkoinen kuin lumi ja se huojui hennolla varrella. Mies näki hämärästi että se valkoinen kukka alkoi puhjeta, ja rajaton, raju riemu täytti hänen rintansa. Vaikka se kukka oli valkoinen kuin lumi ja vaikka sen varsi oli hento ja heikko. Mutta se voimakas nuori nainen pelkäsi.
Vielä kaksi sotilasta kaatui, rakennus huojui perustuksillaan ja uhkasi joka hetki kaatua, asema ei enää ollut puolustettavissa, ja kuitenkin kehotti yhä päällikkö: »Kestäkää vielä, kestäkää vielä puolituntinen!» Hän oli luvannut päällystölle pidättää vihollista iltaan asti, eikä olisi mistään hinnasta ennen määrättyä hetkeä peräytynyt askeltakaan.
Muistanpa ai'an, jolloin lasna muinoin ma kirkassilmänä ja huoletonna kuin päivän säde leikin, laulelin; kotoinen lahti päilyi peilityynnä, kotoiset koivut huojui huminoiden ja käki kukkui mulle riemujaan.
Miesten mentyä tunsi tullimies suomusten naamaa haittaavan, jonka vuoksi hän päätti mennä joelle peseytymään. Joen ranta oli siksi korkea, että hänen moiselle miehelle kävi kovin vaikeaksi kumartua niin alas, että sai vettä kädellä nostetuksi. Hullunkurista oli nähdä, miten hän huojui ja heilui pysytellessään tasapainossa. Silloin kaikui hänen korvissaan: Nyt käskee takavalta.
Nyt, viimeinkin! ... ja niin hyvässä piilossa! ... ja kuitenkin hän itse näki lehvien välitse joka haaralle ... mutta tänne ei kukaan, ellei ihan alle tulisi... Tuolla alhaalla pellot ... ja maantiekin näkyi selvästi... Paljoa korkeammalla kuin talon katto ... voi, voi!... Huojui ja humisi ja lehvät sihisivät korvaan niin somasti!...
Hän huojui takaperin niinkuin pyörryttävän iskun saanut. Ja sinä hetkenä hän tunsi, ettei hänellä itse asiassa ollutkaan mitään tekemistä tuon miehen kanssa, vaan ainoastaan naisen. Mutta nainen työnsi hänet kylmästi takaisin niinkuin vieraan tunkeilijan. Oliko hän »vieras», vai joku muu joka tapauksessa miehen ruoskaniskut olivat mieluisemmat kuin hänen apunsa.
Kuulit Suomen kalleutta käkösenkin kukkuvan, Kuulit Suomen suloisuutta kukkastenkin kuiskivan, Suomen hengen tuoreutta metsä raitis tuoksusi, Suomen kansan kestävyyttä hongat huojui, kertasi. Täältä näit sä sinerväiset selät, järvet, lahdelmat, Täältä kuulit paimenpoian torvenhuudot, laulelmat, Täällä kait sä mointa maata lempiväsi vannoit myös, Vannoit kaiken kansallemme uhraavasi päivätyös.
Heilahti sauvointa kymmenittäin ja huojui sauvojaa saman verran, notkistaessaan ja oikoessaan vartaloaan. Vilisi punaisia paidan hihoja käsien noustessa ja laskiessa.
Moni oli näet tänä kauniina kevätiltana lähtenyt kävelylle katsellakseen jokea, joka par'aikaa oli korkeimmillaan tulvimassa. Vettä, vain vettä! Mahtava joki syöksyi korkeana ja tummana holvien alta, niin että silta huojui ja patsaita tuskin näkyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät