Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kaikki näyttivät kääntävän inholla ja kauhulla selkänsä hänelle. Päivä paistoi kyllä, mutta ei hänelle. Linnut lauloivat kyllä, mutta eivät hänelle. Hongikot humisivat kyllä omia humujaan, vaan vaikenivat heti hänen ohi rientäessä. Eikö hän kelvannut kotiinsa enää?
Mutta niinpä se taitaa olla monen meidän muidenkin laita. Hän tiesi, että oli turha etsiä Nallen ruumista, sillä hyvin kätkeytyy sydämeensä saakka haavoitettu metsänpeto. Mutta taivas oli leppynyt ja hongat humisivat lempeästi hänen haudallaan. Hän oli jälleen yhtä suuren luonnon kanssa. Muutamille on se vasta kuolemassa mahdollista. Eläintarina
Hän seisoi pää kumartuneena; tummat sypressit humisivat ... hänen silmänsä painuivat kiinni. Silloin hänestä tuntui, kuin elämä olisi saari keskellä sileätä, teräksenkirkasta merta: Saarella istuu yksinäinen kaunotar, ja hänen suuret silmänsä utelevat. Ympärillä vallitsee synkkä mieli; hän itse on milloin iloinen, milloin suruissaan tai kumpaakin yhtaikaa.
Johan nyt uskaltaa ruveta täälläkin elämään... Pirtti oli pyhäksi puhdistettu. Uunista tunki kalakukon haju. Inkeri ei huomannut mitään. Hänen korvansa humisivat. Maailma musteni hänen silmissään... Toista viikkoa makasi Inkeri tiedotonna kovassa kuumeessa. Hän houri paljon. Tuomaan seurassa hän luuli olevansa ja aina hädässä, paeten milloin susia, milloin vihollisia.
Hän seisoi siellä kumarruksissa niinkuin eilenkin. Tummat sypressit humisivat heikosti ... hän ummisti silmänsä. Toisella poskella tuntui mailleen menevän auringon hehkua, joka lämmitti vienolla henkäyksellä eikä polttanut ja sen hyväilemänä hän liikkui melkein kuin unissakävijä kivipöytää kohti jonne sitte istuutui luonnoskirja levällään.
Hän ei voinut näin ollen nauttia mistään ympäristössään, korvat humisivat ja kuin olisi ollut aina jonkinlainen kiire, täytyi olla aina liikkeessä. Ja kaiken tämän takana kuin olisi ollut alituinen kaipaus jostain saavuttamattomasta. Mistä moinen mielentila johtui siitä ei hän ollut täysin selvillä.
Avojalka istahti kannolle, ja hänen sisässään paloi tuli kuin sysihaudassa, liekki vaan ei voinut leimuta ulos, hänen täytyi verkalleen hiiltyä. Linnut lauloivat, puut humisivat, voi, mitä tuo kaikki on, kun ei sydämmessä helähdä yhtään raikasta säveltä!... Kuni keskellä untaan muisti hän nyt mitenkä hän kerran oli ollut rakkauden mietteissä.
Puut humisivat pään päällä, koivun oksat notkistuivat tuulen mukana, mutta haavassa liikkuivat vain lehdet ja lepattivat alinomaa.
Kirkastuneina katselivat kukkain silmät, puut humisivat sydämen halusta, ja enkelit, joilla siihen aikaan vielä oli tapana joka ilta loistaen kävellä pitkin paratiisia puhaltelemassa Jumalan henkeä jokaiseen olentoon, jotta ne saisivat virvoittavaa unta, katsoivat laulajaan taivaallisen hyvillä silmillä.
Sentähden oli Eeva Rhenfelt vaiti. Kevään myrskyt humisivat lumisin siivin ikkunaruutuja vasten, ja huoneessa syntyi pitkällinen rajujen tunteiden täyttämä hiljaisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät