United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syötyäni vahvan illallisen mukana olevista eväistäni, kokosin tavarani ja aloin taasen varovaisesti kulkea rautatietä pitkin; mutta pian jo rohkenin pimeämmän tultua ruveta vapaammin liikkumaan. Suurenlaista ja jylhää on luonto Amerikan aarniometsissä. Mutta näillä seuduin olletikin oli luonto hyvin samankaltainen kuin Suomen metsät ja jylhät hongikot.
Keväisen luonnon lainen On Suomen kansa: Kuin luonto kasvit, kukkaset Luo helmastansa, Niin loi ja luopi ilmoillen Tään kansan henki keväinen Ihanan taiteen kukkaisnummet, Vakaisen tieteen vankat tammet Ja kaikki kantaa Suomen leiman Ja kaikki juurtuu kansan henkeen. Kun kevätpäivä koittaa taivahalla Valaisten vaarat, rinteet, hongikot.
Siihen aikaan kun ikuiset hongikot vielä peittivät Suomen harmaita kallioita ja kanervaisia saloja, joissa ei ollut vielä kuin tikalla ja palokärjellä kolistelemista, siihen aikaan myöskin Suomen pienoiset kaupungit sisävesistöjen varsilla tai meren rantamilla, loppumattomien taipaleitten erottamina ja kaikkea yhdyssidettä vailla, viettivät tuskin tuntuvaa elämää kukin erikseen oman hiljaisen kirkkonsa ympärillä.
Katsokaa, miten kontolaiset elävät ja hyötyvät. Kaskia kaatavat, polttavat ja kylvävät, viljan Viipuriin soutavat, hyvät hinnat kotiin tuovat, äveriäinä elävät! Miksemme mekin, Karjalan miehet, viljaa Viipuriin vietäväksi kylväisi! Hyötyvät ovat hongikot ja hikevät lehtomme vesien varsilla, niitä jo Kontojärven kansakin himoiten katselee.
Etelä-Suomen meri ja järvet, sen kuusikot, hongikot yhdessä harvinaisempain tammien ja vaahterain kanssa; sen karhut ja hirvet, sen kotkat ja käet ovat tässä kaikki kuvattuna. Samoin myös Pohjolan eli Lapin puuttomat tunturit peuroinensa. Osaksi ilmautuvat ne Kalevalassakin vertauksissa, vaan vielä useammin jonkun teon yhteydessä. Niin esim.
Hongikot ja kuusikot ne ovat näissäkin vaaroissa silloin seisoneet, mutta kyllä näissä nyt on lepikoita ja kaksi- ja kolmikesäisissä ahoissa vaaraimia. Niitä on siellä nytkin, vaikka laivan lastin poimisi. Vai vaikka laivan lasti vaaraimia. Sitä vartenhan vaimoni tänne palvelijan kanssa tulikin, mutta missä ne nyt ovat, kun ei näy missään. Kuuluvat menneen soutelemaan.
Vuorten äyrähät kaikuja loi, Kunnahat kumajaa Hongikot humajaa: Lilja mun lehmäni hoi! Kalkatus kellojen uupuvi, toipuu, Lehtien liipotus raukenee, Metsä jo vaijeten unteloks voipuu. Paimenen hoilotus, Kutsuva loilotus Yksin nyt korpia kiertelee. Usvia huokuvi lammikon pinta, Yö on ja päiväkin karkuhun saa. Kas kuin tummeni metsikön rinta, Varjot taajat sen verhoaa!
Hyvin siivoton hän oli ollut puheissaan, laskenut sopimatonta pilkkaa pitäjän vanhasta kirkosta ja nauranut harmaapäistä rovastia. Ei kukaan ymmärtänyt, mitä hänen toimensa täällä tarkoittivat. Metsiä hän vain kävi lueskelemassa ja oli hyvin kärkäs niitä ostamaan. Osti käsiinsä kaikki jylhimmät hongikot. Hänellä oli viinapullo taskussaan, kun hän kaupat teki.
Kaikki näyttivät kääntävän inholla ja kauhulla selkänsä hänelle. Päivä paistoi kyllä, mutta ei hänelle. Linnut lauloivat kyllä, mutta eivät hänelle. Hongikot humisivat kyllä omia humujaan, vaan vaikenivat heti hänen ohi rientäessä. Eikö hän kelvannut kotiinsa enää?