United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jokainen asia ja lintu ja sadepisara puhui vertauksissa minulle; lauloi minulle kertomuksen pojasta, joka oli palannut vieraalta maalta ja astuessaan isänsä kotia kohden mietti synnintunnustustaan; vaan ei päättänyt koskaan matkaansa, sillä isä tuli häntä vastaan, kun hän vielä oli kaukana; eikä koskaan päättänyt synnintunnustustaan, sillä isä esti hänen itsesyytöksiänsä syleilemällä.
Varsinkin mainitaan rautaa usein vertauksissa ja vertauskuvallisissa lauseparsissa, nämä kun ovat runoilijain omien aikojen tosioloista ja kielenkäytöstä peräisin.
Minun tähteni hän ei ottanut eroa, ei siksi etten olisi suostunut, vaan siksi, ettei hän jaksanut niin suurta askelta enää ottaa. Nyt on Johannes tehnyt sen, mitä hän ei jaksanut. Mammalla oli silmät täynnä kyyneleitä. Näissä muistoissa ja vertauksissa ja punnitsemisissa hän eleli enimmät aikansa, ja ryhtyi mielellään ajatuksiaan kertomaan, jos joku tahtoi kuunnella.
Niinkuin äsken sanottiin, on Homeron lauluissa luonto kuvattu etenkin vertauksissa. Mutta vertaukset kreikkalaisten kertomalauluissa eivät ole sitä vastaan suinkaan kaikki otetut luonnosta; suuri osa, jos ei suurin, on ottanut kuvansa ihmisten jokapäiväisistä askareista, paimenen ja maanviljelijän elämästä.
Hänenkin nimellänsä meille säilyneitten jaloin runoelmain suunnitelmassa ovat nyky-ajan tutkijat keksineet ristiriitaisuuksia; vertauksissa näemme niin-ikään joskus samoja kuvia käytettynä aina kymmeneenkin kertaan.
»Te puhutte vertauksissa», virkkoi Ludvig, joka ei voinut oikein hillitä nousevaa närkästystään; »mutta minä olen tyhmä, typerä mies, herra Des Comines. Olkaa siis hyvä, jättäkää nuo puheenkoristeet sikseen ja lausukaa suoria sanoja. Mitä teidän herttuanne minulta vaatii?»
Moisissa vertauksissa, sillä näkymätöntähän voidaan esittää vain vertauksissa, ovat ihmiset taipuvia esittämään ja etsimään suuria totuuksia ja kuitenkin ovat useimmat meidän päivinämme melkein kokonaan unhoittaneet totuuden. Mutta totuus pysyy silti ijäisesti totuutena ja ijäisesti tärkeänä, ja aikanaan on se jälleen uusina vertauksina teroittuva ihmisten sydämiin.
Kertomarunouden luonteesen näimme viimein myöskin kuuluvan ympäröivän luonnon kuvaamisen. Tässä on Kalevala menetellyt samalla taidolla kuin Kreikan laulut, ainoasti vähän eriävällä tavalla. Iliadissa ilmautuu luonnon kuvauksia melkein yksistään vertauksissa.