United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
IMMO. Aikanaan ilonpitoa, Hetkellänsä työntekoa. Viereiselleen Pellervolle: Päästä päivä pilven alta, Anna leimuta ilosi! PELLERVO. Kestävä ilo tasaista. ILMARI. Väinö, laulaja ikuisen laulun! Suori tuntosi sanoiksi, Kansa juovuta runoilla, Jotta mielemme palaisi Hääilon ikuista tulta! V
Yöllä alkoivat turkkilaisten tulet leimuta ja hurjaa sotahuutoa kuului joka taholta. Päivän koitteessa alkoi pattereista hirvittävä tulituisku kaupungin jo ennestäänkin suureksi osaksi rikkiammuttuja muureja vastaan, ja turkkilaiset laivat tunkeutuivat syvälle satamaan. Kristityt torjuivat rynnäkköä alussa miehuullisesti ja vihollisen tiheihin joukkoihin vaikuttivat heidän tuliaseensa tuhoavasti.
Avojalka istahti kannolle, ja hänen sisässään paloi tuli kuin sysihaudassa, liekki vaan ei voinut leimuta ulos, hänen täytyi verkalleen hiiltyä. Linnut lauloivat, puut humisivat, voi, mitä tuo kaikki on, kun ei sydämmessä helähdä yhtään raikasta säveltä!... Kuni keskellä untaan muisti hän nyt mitenkä hän kerran oli ollut rakkauden mietteissä.
Pois jätä hourehet hullut, pienen onnesi miete, taikka on loppusi tullut! Taikka sun sitoo pettymyksien liete, voimasi nitoo murheen muratti tumma, tyhjyys on tultesi summa! Taikka sa sammutit syyttä liekkisi, jonk' oli määrä syleillä äärettömyyttä; poroksi polttaa väärä, leimuta, lyödä kattohon taivahan kuvun vuoks koko ihmissuvun!
Kuulkaa! Se Suomen on soitto! Tuomiopäivän on koitto! Nousevat paatiset parmaat, veisaavat vainajat harmaat voittoa Väinölän rantain urhoa kilvellä kantain, Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa voi vieläkin leimuta vapauttansa. SIELL
Turha sun mulle on kaunaa kantaa, retkeni rientää jo taivahan rantaa, kohta, kohta sen taaksi haihtuva on elon harhaisen haaksi. Mahtuvat sinne syyttävät sanat, laulujen laineet ja venhojen vanat, kenties kun olen siellä, muistaa voit mua muullakin miellä. Koe mua hetkinen, hetkinen sietää! Pyydä en suotta, sen sallimus tietää, sama, mi tielleni johti Sun, jolle lempeni leimuta tohti.
Saat kyllin leimuta lemmen tulta, saat kyllin riemuita rikostöin, mut kymmenkertaisen tuskan sulta me tuimin vaadimme tunnon öin; sun teemme suureksi vaivaa varten, voit olla vertainen valtojen, sun suomme saaliiksi Raivotarten, ja sitten särjemme sydämen.
Niin kuin lippu, varuton, liehuen johtaa jaloa sotilasjoukkoa, niin minun henkeni tulee teidän päittenne yllä liekkinä leimuta, ja rakkauden ja rohkeuden tulee yhdistää horjuvainen, hajanainen kansa yhdeksi peljättäväksi sotajoukoksi! JETTER. Viekää hänet pois, minun on sääli häntä. BRACKENBURG. Klaara, näetkö sinä missä me olemme? KLAARA. Missäkö?
Annahan jäädä se pikku ryyppy ottamatta ... minä tarjoan sen sijaan neljä suurempaa ... eivätkö ne näytä maukkailta? Vieraat katsoivat hämmästyneinä vuoroin toisiinsa, vuoroin ovella seisovaan vartijaan. Mustalainen laski lasinsa pöydälle. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin, ja hänen silmänsä alkoivat leimuta.
Näin lausui: »Lapsesta asti lien ain halannut kukkia taivas-tien, vain sille mun lempeni leimuta voi, ken niistä kiehkuran päähäni toi. Ja lapsesta saakka jo sankarin näin unessa haavehin hehkuvin, mi vieläi sen seppelen tuoda vois, hän ellei himmennyt, hävinnyt ois.» Tuon kummana kuulee Bellerophon, se soi kuin kuiluista kohtalon, hän neittä katsoo ja kauhistuu: Polyhymnia onhan se siveä-suu!