Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Hän on valmis valehtelemaan sinusta ja erottamaan sinun kokonaan pois seurasta." "Köyhällä ei ole tässä mitään edistymisen toivoa. Jopa oikeudenkin edessä hänen valaansa halveksitaan. Tuo kaikkein kunnollisin mies tuo Numa itse jonkun nykyisen romalaisen tuomio-istuimen eteen ja ensimäiseksi kysytään tulojansa. Montako orjaa hänellä on? Montako auran alaa hän viljelee?
He olivat tottuneet valehtelemaan ja näpistelemään, ja jos minä heitä siitä muistutin, sain kohta korvilleni. Taloissa kun oltiin, ja kun meitä käskettiin johonkin asiaan, lykkäsivät he tavallisesti aina asian teon minun niskoilleni, sanoen silloin aina minua vahvimmaksi; mutta kun oltiin itseksemme, silloin he antoivat minun tuta, että olin kehnoin. Ei tuntenut hauskalta sekään.
Minä en ole Maija, jos en vielä toimita sinulle sellaista, joka sinua kyörää. OTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka lähti riiaamaan. Perhana, kun on viisas valehtelemaan! MAIJA. Olet kortilla menettänyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja saappaitta, en sinua siunaa! Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat. Pannaan vastakkain. Kolmelta poikki.
"Hannastako sitä huolta pidetäänkin, eikö Leenasta?" kysyi Mari. "Tottahan minä nyt sisarestani suuremman huolen pidän, kuin vieraasta ihmisestä!" "Minä luulen että sinä olet oppinut siellä kaupungissa valehtelemaan!" sanoi Mari. "Ehkä vähän sitäkin!" "Arvasinhan minä sen!" "No, mikä siitä nyt sitten tulee?" "Jos totta puhut, niin tulee häät", tuumi Mari naurahdellen. "Ja mikä häiden perästä?"
Kyynel kimmelsi hänen silmässään. Hän ei voinut koskaan antaa anteeksi isänsä pahoinpitelyä ja sitä, että hän oli ollut pakotettu valehtelemaan ja varastelemaan pitääkseen lapsensa leivässä. »Isäni oli hyvä ihminen», sanoi hän kerran minulle. »Hänellä oli hyvä sydän, mutta kurja elämä raastoi sen pilalle. Hänen isäntänsä tekivät hänestä kesyn luontokappaleen.
"Ota pois, pane sormus sormeesi, Sitä ei näe äitisi!" "Mihin panen minä nyt tämän sormuksen, Ettei minun äitini nää? "Sano: laksossa tuolla kun kävelin, Tämän sormuksen löysin mä." "Elä neuo sa minua valehtelemaan, Sen äitini ymmärtää; Paljo parempi on minun sanoa: Olin nuoren kreivin sylissä."
Insinööri tulee perältä. Insinööri. Antakaa anteeksi! Häiritsenkö teitä, neiti Lyyli? Insinööri! Ei ei suinkaan Ins. Te kirjoitatte jotain? Lyyli Niin, minä tässä vaan Ins. No, saako olla utelias ja kysyä, mitä se on, joka teidän huomiotanne niin kiinnittää? Lyyli. Ei se ole mitään. Kirjoitan vaan eräälle ystävälle. Ins. Kuulkaapas, neiti, tuo ei ole totta. Te ette ole tottunut valehtelemaan.
RISTO. Onko sinun pakko sitä hänelle ilmoittaa, hupsu. Voithan sanoa minun olevan sairaana, esimerkiksi, ja tarvitsevan rohtoja. JOHANNA. En minä rupea valehtelemaan, Risto. RISTO. Et rupea, et rupea! Tuommoinen sinä juuri olet. Aina ja aina vastahankaan, ei koskaan myötä. Mene sitten tiehesi siitä, että kerran takaisinkin joudut, mene joutuin. Ei tästä ole.
Hän hoiperteli vaimoansa kohden, heristäen häntä kädellään ja sanoen häntä elukaksi, joka on opettanut lapsensa varastamaan ja valehtelemaan. Matami ei vastannut mitään; hän ei koskaan puhunut miehellensä silloin, kun hän oli humalassa. Mies sai pauhata minkä mieli teki, hän ei moittinut eikä vastustanut, väistyi vain pois tieltä ja koetti saada häntä nukkumaan.
Vai niin, vai piti naapurin Maijan jo osata valehtelemaan ei maar se, piru, osaa! Kolkin lähettiläshän hän on, aivan Kolkin, sen minä varmaan tiedän.
Päivän Sana
Muut Etsivät