Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Hän astui lähemmäksi. "Eikö tämä ole kihlasormus?" Nuori tyttö katsahti ylös, sitten loi hän katseensa maahan; äkkiarvaamatonta oli tuo hänelle; nyt ymmärsi hän Juhoa. "Maria." Juho ojensi sormuksen hänelle, "tahdotko ottaa sen minun kädestäni? saanko minä panna sen sormeesi?" Vapisten ja kuitenkin sanomattoman luottavaisesti ojensi hän pienen värisevän kätensä esiin. Juho pani sormuksen sormelle.
Kuka nyt enää viitsi nähdä vaivaa naisten takia, kun niitä oli kymmenen joka sormelle saatavissa? Eihän kysymys ollut enää rakkaudesta, oli kysymys vain rahasta ja yksinomaan rahasta. Oli tullut ikäänkuin tunnuslauseeksi Helsingin elämänhaluisen miesmaailman kesken, että jokainen nainen oli vieteltävissä, kun vain oli kyllin rahaa kukkarossa. Jokainenko? ihmetteli Antti.
Niin oli hän elänyt rauhallista elämää salollansa monta vuotta, kunnes eräällä kirkkoretkellä oli sattunut näkemään pappilan piika-Leenan. Se oli komea kuin herrasmamseli ja ihmiset tiesivät hänellä olevan kosijoita "vaikka viisi joka sormelle", vaan Leena ei huolinut heistä kenestäkään.
PELTOLA. Niin, sanoit tosin ja pyysit minua puhumaan puolestasi. Ja mitä pitkistä jutuista, minä kysyn suoraan ja pyydän suoraa vastausta. Huolitteko, Loviisa, tuosta pojastani ja tahdotteko tulla emännäksi Peltolaan? LOVIISA. Enpä tiedä, vaikka tulisinkin. Ei sillä, että minulla sulhasista puutetta on, vaikka heitä ottaisin viisi joka sormelle.
Vähän enemmän hän olisi saanut näyttää rakkauttaan, mutta kullakin on omat tapansa, ja Maurin tunteet olivat kyllä lämpimät, arveli Reeta. Lukkarikin oli sanonut, että Mauri oli sellainen, että olisi tyttöjä saanut vaikka joka sormelle; mutta kaikista oli hän valinnut juuri Reetan, ei siis epäilemistäkään, ettei hän ollut rakastunut.
Kyllä ne nyt aina saavat kotiopettajia, vaikka kymmenen joka sormelle. Mutta nyt oli tullut jotakin lisäksi tähän kysymykseen ei Henrik itsekään ymmärtänyt mitä se nimenomaan oli, joka vaikutti, että hänelle matka Viipuriin, kauppaneuvoksen suurelle maatilalle, josta Uuno oli kertonut, ei tuntunutkaan enää vastahakoiselta.
"Mutta eipä ole kummakaan, kukapa sitä juuri tietensä toisten loppua hapottelisi." Isäntä hätkähti. Hän ymmärsi nyt, että Reeta tiesi kaikki. Mutta harmistuneena Reetan äänestä, vastasi hän: "Kyllä Valva miehiä olisi saanut yhden joka sormelle, mutta hän ei ole huolinut." "Niin, kai maar hänen isänsä rahat kelpaisivat, mutta tyttö on kai siksi järkevä, ettei myy itseänsä."
LIINA. Kelleppä minä semmoisia ompelisin? Itsellesi tietysti, itsellesi. LIINA. Mitä se Anna-Maija joutavia löpisee! Ensinhän sen sulhasenkin täytyy hankkia ja sitte vasta kapiot. ANNA-MAIJA. Sulhasen noin sievä tyttö kyllä saa, milloin vain halua, saa vaikka viisi joka sormelle! LIINA. Kylläpä se Anna-Maija nyt on antelias. ANNA-MAIJA. Olen kyllä sinun moisillesi tytöille. LIINA. Kiitos!
PAHNA-MAIJA. Eihän täällä ole mikään ulkomaa! PORO-PIRKKO. Ja uskooko Pietola, että sellainen poika, jolla siellä suuressa maailmassa on neitoja kymmenittäin joka sormelle, lähtisi Pietolasta hakemaan morsianta? Ja sinäkö Katri, uskot olevasi kauniimpi ja viininpi kuin kruununvoudin ryökkynä? PAHNA-MAIJA. Itkupa pillahti! PORO-PIRKKO. Löi mielen nöyräksi! KATRI. Aivan oikein, Pirkko.
Päivän Sana
Muut Etsivät