Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Voi, voi, valitti tyttö, kun me menimme ensi kerran paimeneen tänä päivänä, niin alkoi sataa puolenpäivän aikana, ja siellä oli niin kaunis sateenkaari. Tommu sanoi: otetaan kiinni sateenkaari, se on aivan lähellä mäen rinteessä. Mutta kun me tulimme sinne, oli se vielä vähän kauempana, ja niin menimme me yhä edemmä metsään, emmekä enää osanneetkaan kotiin. Jaana hymyili melkein surullisesti.
Ei kukaan ihminen olisi uskonut tuulen pääsevän niin pienillä vesillä niin raivokkaasti puskemaan. Mutta pääsipäs! Laiva kallistui ja kulki kokonaan toisella kyljellään. Loin silmäni eteenpäin kohti matkansuuntaa. Sateenkaari oli kadonnut, ei kirkkoa eikä kirkonkylää näkynyt enää. Ilma oli sakea vihurin kohottamasta vesisumusta, joka oli kuin harmaa muuri meidän ja mantereen välille asettunut.
Aikamme kehnous käynyt meihin on; pyrimme taistelutta voittohon, lepäämään tekemättä arkityötä, vaikk' *kamppaillen ois uhmattava yötä*. Mut sairaasti ei. Ei, vaan voimalla. Veenpaisumus meit' ei voi rangaista; se muisto, jonka elämäämme viemme, säteilee synkeydestä taivahan kuin sateenkaari yli maisen tiemme, liittomme merkki kera Jumalan. Se velvoituksen tiellä sulle hohtaa
Uskoin enkelien seisovan näkymättöminä vuoteeni ympärillä; uskoin, että sateenkaari oli autuaitten silta taivaaseen. Se oli onnellinen aika, Silla, mutta se on mennyt, iäksi mennyt... Ja villi, raju nuorukainen nojasi ihmeen kauniin päänsä tytön helmaan ja nyyhkytti ääneensä. Cecilia varoi keskeyttämästä hänen kyyneleitään.
»Kunnia Jumalalle korkeudessa». 21. laulu »Jano luontainen», totuuden jano, tässä etenkin Danten halu saada tietää maanjäristyksen ja henkien huudon syy. »Hän», Lakhesis, joka kehräsi ihmisen elonlankaa, Kloto piteli värttinää. Vasta Kiirastulen portin sisäpuolella alkaa ikuinen järjestys. »Tytär Taumaan», Iris, sateenkaari.
Pimeys ei ollut enää edes tuollaista vapaan luonnon synkintä yötä, vaan jonkun peitetyn huoneen säkkipimeää. Räikeänä vastakohtana tälle pimeydelle olivat Vesuviuksen huipulta singahtelevat, sähähtelevät, kirkkaat salamat. Mutta niiden hirvittävä kauneus ei ollut tavallista tulen kauneutta; ei mikään sateenkaari voinut väriloistossaan kilpailla niiden kanssa.
Jollet ole vaiti, pikku kääpiö, niin saapi koko Kaunissaari kylpeä sateessa. Etkös käsitä, että pilvisen aamun perästä tulee kirkas päivä. Noin ... nyt on kaikki tuhkaa. Rakentakaa nyt sateenkaari! Monet miljoonat sadepisarat marssivat pitkässä, kaarevassa juhlakulussa ylös läntiselle taivaankannelle.
"Sinä lähdit Italiasta, kun pahuus, väkivalta, petos ja muut pimeyden vallat raivosivat täällä. "Nyt ne ovat kadonneet, poispuhalletut, sulaneet. Voitetut pahat henget pakenevat vimmoissaan. Sateenkaari kohoaa kauniina tämän valtakunnan yli.
Ilma oli selkeämpi, vaan vielä näkyi kadunpuoleiseen ikkunaan synkkä pilvi, rakennusten takaa ammotti kuin musta holvi, jota kirkas ja kaunisvärinen sateenkaari näytti kannattelevan. »Nikkilä, ette usko!» »No mitä?» »Niin kaunis sateenkaari.» »Ohhoh.»
"Niinhän sinä juot kuin sateenkaari", sanoi hän ja kaatoi vettä pannuun. "Ei se tee mitään. Minä olen terve ja teen työtä kuin juhta." "Totta puhut." "Ei tämmöinen vattuvesi miestä mäkeen vie." "Liian keltaistahan tuo on vattuvedeksi." "Sitäkin on monenlaista. Tuo tänne lasi, juomalasi." Simon täytyi juoda kahviakin. Keskusteltiin etupäässä kauppaliikkeestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät