United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taidatte olla talon emäntä, tämän toisen minä tunnen: tämähän meille siellä Mäkelässä kahviakin keitti muuten emme olisi saaneet sulaa suuhumme koko pitkänä päivänä. Te olitte ihminen, mutta toista oli ne pojat. Voi niitä kelvottomia, miten kehtasivat syyttömiä ihmisiä haukkua! No, mistä ne niin? kysyi Auno alakuloisesti, vaikka arvasi syyn haukkumisiin.
Yksi huutaa hulikkata, Toinen voita voivottaapi, Yksi toivoopi totia, Toinen pitäis punssipullon, Joku kaipaa kahviakin, Toinen vettäkin vetäisi; Vinkaiseepa viinoakin, Joka tuiskusta tuleepi. Rustaa sitten ruokapöytä, Kanna siihen kaikenlaista, Siihen sovita sinapit, Siihen pienet pippuritkin.
Kun näkevät tuohiseni, niin kaikki ilostuvat, ja ensi kerralla saan kupillisen kahviakin, ja sitten ottavat minulta marjoja koko kesän, vaikka kuinka paljon veisin. Monen täytyy tuoda pois marjansa, kun niitä on runsaasti saatu, mutta minulta ottavat aina. Kai maar he sinulta ottaisivat, vaikka ensimmäiset kaupunkiin veisit. Ei, he ovat pyytäneet minua tuomaan heille varahimmat.
Sai hän näin aina »puistetuksi muutamia pennejä», jotta kykeni viemään kotiaan lihanaulan, suolakapan, ryynileiviskän ja erään kerran jonkun puolinaulasen kahviakin »juhlapäivän kunniaksi». Mikä penni kulloinkin jäi, kun välttämättömimmät tarpeet oli ostettu, pantiin säästöön »tarpeen varalle». Toimeentulonsa oli silloin hyvä.
En osaa määrätä, nukun minkä nukun ja tulen sinne perheen pirttiin. Siellä suuressa joukossa se on lysti juoda kahviakin, sanoi herra hymyillen. Vai niin, virkkoi emäntä ja lähti pirttiin, minne tultuaan sanoi: »On se omituinen tuo herra. Ei luvannut tuoda kahvia tuonne sisälle, tänne isoon joukkoon sanoi tulevansa juomaan.» On se omituisen luontoinen, sanoi isäntä.
Saapi se juoda kahviakin, jos Meikälässä ja Heikälässä sattuvat keittämään. Mutta kun minä sanon: »Soh Polle!» ja maiskautan, täytyy sen heti muuttua hevoseksi. Me kuljemme näin alkutaipaleesta vain tuttuja seutuja. Nämä ensimmäiset paikat ovat monesti ennen käytyjä, mutta nyt ei ole aikaa niissä virkailla, nyt täytyy rientää.
"Niinhän sinä juot kuin sateenkaari", sanoi hän ja kaatoi vettä pannuun. "Ei se tee mitään. Minä olen terve ja teen työtä kuin juhta." "Totta puhut." "Ei tämmöinen vattuvesi miestä mäkeen vie." "Liian keltaistahan tuo on vattuvedeksi." "Sitäkin on monenlaista. Tuo tänne lasi, juomalasi." Simon täytyi juoda kahviakin. Keskusteltiin etupäässä kauppaliikkeestä.
Oikein ihmeekseen Lents katseli tuota muhkeata perheen emäntää, joka oli niin nopsa auttamaan ja osasi niin hyvin ja paikalleen puhua. Vielä Lentsin täytyi juoda kahviakin, ei mikään muu auttanut, ja pian Katriina sen saikin keitetyksi. Lentsin juodessa Katriina muiden muistojensa ohella sanoi: "On Maisukin käynyt meillä monesti, ja me olemme yhtä hyviä ystäviä kuin ennenkin".
Hän vaan tulee nauramaan teille vasten naamaa. Hän tulee ajattelemaan asiaa ... jos hän on järkevä tyttö. Ei, ei!... eipä tietenkään. Tehkää muuten kuten tahdotte! mutta ei sanaakaan Johannalle nyt! Saahan sitä odottaa ... eihän Johannallakaan vielä ikää liiaksi ole, että tuo odotuksesta pahenisi. Johanna! Siellä sinäkin vaan seisot. Olisi sinun pitänyt ymmärtää edes vieraille kahviakin tuoda.
Puolisen tuntia istuttuaan ja puheltuaan sanoikin hän: »Olisihan tässä pitänyt vieraalle kahviakin keittää, mutta kun se Ihalainen ei tule, niin ei näet saa tulta.» Kanasen Maija Liisa tunsi pettyneensä, mutta ehdotti toki: »Eikös sitä saa tuosta hiilloksesta puhumalla?» »Niin tultako?» »Niin.»