United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun on vuohi ja maita vain kankaanlaita, Ei luulis, ett' torpassa elää vois; Mut tyttösen kasvatti sirkun ja kainon Ja keitti ja kitsasti töllissään, Ja pennejä ain on, Myös pennejä hällä on säästössään. Mikä äitisi liekin, mut loihdit se siekin, Sä järkevän järjettömäksi saat.
No, sieltä Liisan kassoja kun katseltiin, niin löytyi hopeaa ja kolikkoa yhteensä 3 markkaa ja 16 penniä. Ne ovat ihan pennejä nuo kuusitoista. No tuohon saa täytteen, sen 12 penniä, jos ei muuten, niin pennin aina talosta tai kahdesta talosta.
»Ellei tuo nyt ole samaa kuin säästää pennejä, mutta antaa markkojen mennä, niin hänen järkensä seisoo!»... »Sinä tuotat todellakin lapsille surua tuolla itsepäisyydelläsi, Jakob», sanoi Alette illallisen jälkeen kiihtyneenä. »Johan Henrik on pannut siihen niin paljon älyä ja työtä ; minä näin, miten se koski häneen.»
Poikkesi puotiin työmiehiä ostamaan venäjänlehtiä, tuli pesijävaimoja ja pieniä tyttöjä ostamaan saippuaa ja kahvia markkasen ja puolimarkkasen edestä. Penni on pennin veli. Kuin Topias illalla, kellon lähennellessä kuutta laski rahat, ensimmäisen päivän sisääntulot, sai hän kolmetoista täyttä markkaa ynnä pennejä päälle.
Vaan mennäkseni takaisin äskeiseen pakinaamme, sattuu sitten tulemaan tuhansia kysymykseen. Yli-Tuomon Topias astua jomppii taaskin paperineen herrain eteen, herrat tuumivat ja tuumivat, sillä hänen tarjouksensa ovat joitakuita pennejä korkeammat leiviskältä ja tynnyriltä kuin alhaisimman tarjoojan. Ja kas vaan ihmettä mitä tekivät! Topiaalle työnsivät koko herrauden. Mitähän varten?
Siinä hän rupesi ruokatavarain ja muulla rihkamain kaupalla elättelemään omaansa ja lastensa henkeä, turvaten niin entiseen elinkeinoonsa. Vähäiset olivat tulot, mutta vähäiset olivat vaatimuksetkin. Itse seisoi hän tiskin takana aamusta varhain, illasta myöhään, vartoen niitä harvoja pennejä, jotka hänelle päivänpitkään karttuivat.
Hän ei suinkaan osannut aawistaakaan, että hänen wähäpätöinen olentonsa oli rikkoa kahden ystäwän wälin. Mielonen käwi tästäpuolen hywin usein mummon luona ja osti joka kerralla paperossin wiidellä pennillä, eikä ottanut koskaan wastaan takaisin tarjotuita pennejä. Mummo rukka oli niin kiitollinen tuosta wähäisestä, mutta tiheästä lahjasta, ettei hän tiennyt mitä tehdä ja ajatella.
Sai hän näin aina »puistetuksi muutamia pennejä», jotta kykeni viemään kotiaan lihanaulan, suolakapan, ryynileiviskän ja erään kerran jonkun puolinaulasen kahviakin »juhlapäivän kunniaksi». Mikä penni kulloinkin jäi, kun välttämättömimmät tarpeet oli ostettu, pantiin säästöön »tarpeen varalle». Toimeentulonsa oli silloin hyvä.
"Ei minulle tarwitse antaa wastaan", sanoi Mielonen. "Kuinkas se muutoin sopisi? Jo ei raha kelpaa, saatte paperosseja wielä lisäksi", sanoi mummo. "En minä huoli paperosseistakaan", intteli Mielonen. "Tuos on toiselle herralle wastaan", sanoi mummo sitten ja oikasi pennejä Makkoselle. "En minäkään tahdo wastaan", sanoi Makkonen wäkinäisesti.
Ei mull' ole vuohta, ei tölliin tuohta, Ja taivas tiennee torppani maat; Mut kahden kun raadamme tyynellä miellä, Ja kitsas ja tarkka on tyttö tää, Niin pennejä vielä, Myös pennejä meillekin säästöön jää. Kaiku sie, yli vetten vie Lauluni kullan rantaan; Tyyni taival ja kirkas tie Unhotettuko venho lie Solmuhun koivun kantaan?