United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Näin he pakisivat astuissaan rannasta pirttiin. Minä olin kotvan aikaa vielä vartio-majassani, ja pian kuului naurua ja laulun loilotusta pirtistä, erotin muutamia sanoja, niinpä nämätkin: "'Mitäs minä siitä huolin, tuos mun lekkerin tänne! Minä lekkerin pyllistän ja elän niinkuin ennen'. Kuului usein käheää kiroustakin, ja kuulin kierosilmäisen huutavan: katsos tätä kalua; kyllä kosto tulee, ja kova kosto tuleekin. Lähdin viimein pois; miehet jäivät juomaan ja meluamaan. En puhunut asiasta mitään kellenkään, ja mitäs siitä olisi puhuttavaa ollut, sillä mieleni ei tee käräjiin. Jos tiedätte kenen ympärillä vaara pyörii, niin varoittakaa! Näette nyt, että salaisissa asioissa on paljon perää, ei se huuto suotta minulle järveltä kuulunut eikä siis sovi ivata korpin-kiveä.
Kun hän masennettuna semmoisista paikoista kääntyi pois päin menemään, niin jotkut emännät hänelle oven suuhun leivänpalasen veivät, motkottaen: "Ei suinkaan siitä muulla pääse kuin antamalla!... Jos ei niille anna, niin sitten pitkin mailmaa molottavat, että siellä ja siellä oltiin niin kovia... Tuos on, ota nyt!"
Ja tuos on kymmenen, se on niin paljo kuin kahdeksankymmentä. Mies antoi jokaisen setelin erikseen vaimolleen, mutta siitä oli se seuraus että lasku yhtä myötään sekaantui ja täytyi alkaa alusta. Vihdoin emäntä otti yksin määräysvallan, miehen jäädessä seisomaan ja tuijottamaan syrjästä. Tuhat kahdeksansataa viisitoista markkaa ja seitsemänkymmentä viisi penniä, virkkoi emäntä laskettuaan.
»Ei, ei, älkää suuttuko... Mutta kun nuo miehet tuos vain niin laiskana, kädet kahden puolen seisoivat, niin mä ajattelin, jotta pitää niille jotain höpistä ... kun sen komian nimen tahtoo saada aina kantaa, jos ei aina puhu. Kuinkahan ne joutavatkin niin laiskana olla nuo miehet. Millä nyt aiotte elää?» »No, entä sinä itse?» kysyi joku.
"Ei minulle tarwitse antaa wastaan", sanoi Mielonen. "Kuinkas se muutoin sopisi? Jo ei raha kelpaa, saatte paperosseja wielä lisäksi", sanoi mummo. "En minä huoli paperosseistakaan", intteli Mielonen. "Tuos on toiselle herralle wastaan", sanoi mummo sitten ja oikasi pennejä Makkoselle. "En minäkään tahdo wastaan", sanoi Makkonen wäkinäisesti.
Onko sulla piippu, tuos' on tupakkaa», sanoi Vennu ja tarjosi massiansa. »Menen vielä siihen Esaan», sanoi Siukku piippua täyttäessään. »Sitten pian, kun me olimme siellä Karhussa, kuuluu Esa käyneen Järvelässä.» »Olen kuullut sen jo. Oli käynyt pyytämässä Santraa akakseen kuin korjapoikakin», nauroi Vennu. Tuota nyt naureskeltiin ja ihmeteltiin yhdessä.
»Sitä, että hänelle ei sovi näistä tällaisista asioista mitään puhua. On olevinansa niin kovin rehti.» »Sepä juuri, hänet täytyy saada pois! Minä haen ne mustat huivit sinulle.» Vennu lähti ulos ja kuului porstuassa koplailevan ylikertaan. Vähän ajan kuluttua hän palasi sieltä palava talikynttilä kädessä, jonka heti sisäänpäästyään sammutti. »Tuos' on huivit.
Nyt ihanainen, kallis maa On meidän ainiaan; Tuos aaltoileva peltomme, Tuos viherjäinen niittumme, Tuos metsiemme jylhä yö Ja meriemme vyö! Tuon lehtimetsän kaikunaa Mi autuus kuultella, Kun valjetessa aamuisen Siel pauhaa torvi paimenen, Tai koska laulain laaksossa Käy impi iltana!
Simo astui esiin ja sanoi: Minä, teidän armonne. Herra huusi rengilleen: Pekka, tuos tavara tänne. Renkipoika juoksi tupaan ja toi kääreen. Herra otti kääreen ja asetti sen tuolille. Aukaise se, sanoi herra. Renki aukaisi. Herra tokkasi sormellaan nahkaan ja sanoi Simolle: Kuules suutari, näetkös nahan? Näen kyllä, teidän ylhäisyytenne, sanoo suutari.
Tuos' ovat nyt molemmat käteni teille, katsokaa niihin, kuin paljon haluatte. Ens. mustalatar. Sinulla on hyvä ja rehellinen näkö. Toinen mustalatar. Aivan niin, hyvä onnellinen näkö. Semmoisen miehen näkö, josta jokin tulee maailmassa. Ens. mustalatar. Sinä joudut naimiseen, ennenkuin monta aikaa kuluu. Toinen mustalatar. Sinä nait hyvin kauniin vaimon, hyvin kauniin vaimon. Ens. mustalatar.