Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Tarjosihan hän wastaan rahaa tai kalua; eihän se hänen wikansa ollut ... mahdoit ottaa", sanoi Mielonen. "Olihan hän tarjoawinaan, mutta kohti wäittelemisellä tyytyi kuitenkin liiat pitämäänkin." "Eihän tuo kolmen pennin lahja niin suuri ole." "Ei, ei, mutta kuitenkin." "Minusta olet sinä tällä matkalla ollut hywin kummallinen ja aiwan tuon tuntemattoman mummon wuoksi!
Tälle walitsi mummo kaikkein parhaat karamellit ja siirappikakut, mitä suinkin hänen warastossansa löytyi, eikä maksusta näyttänyt olewan puhettakaan. Nuorukainen näytti pitäwän paljon mummosta, sillä hän kuunteli hänen puhettaan hywin likeltä ja hymyili. Niin, näyttipä siltä, että kauppatoimet oliwat nyt syrjäasiana. Mielonen astui esiin. Mummo otti hänet iloisesti wastaan.
"Mummokin siellä näkyi jo olewan kauppahommissaan", sanoi hän huoneeseen tultuansa. "Sehän on tietty asia, että siinä hän on aina", sanoi Mielonen. "Mutta näin warhain jo." "Wastako sinä sen nyt huomasit?" "Wähän minä ennenkin ... mutta kummalta minusta tuntuu", sanoi Makkonen ja siihen se keskustelu jäi.
Pitkään aikaan eiwät he woineet lausua ainuttakaan sanaa, niin sywästi koski se heihin. "Woi kuinka wäärin minä tuomitsin mummoa", sanoi Makkonen wihdoin pitkän waiti=olemisen perästä. "Niin. Usein on meidän laitamme sillä tawalla, että erehdymme sangen pahoin, mutta sangen hywä asia on se, että joskuskaan woimme palautua", sanoi Mielonen.
Mielonen koetti warakkaan majatalonsa isäntäwäeltä saada jotakin tietoja mummosta ja hänen tilastansa, mutta se oli turha waiwa. He eiwät tienneet muuta kuin että siinä hän oli laatikkonsa kanssa seisonut seitsemän wuoden paikoille, aina waan kaupitellen wähäpätöisiä tawaroitaan. Mitä warten hän tuota teki, mikä ja mistä hän oli, siitä eiwät he tienneet niin mitään.
Heillä oli kiire, mutta ennättivät kumminkin vaihtaa kaksi sanaa. "Hyvä on", sanoi Nielonen. "Hyvä on", sanoi Mielonen. Toimittajat olivat kokoontuneet. He osasivat lehtensä jo ulkoa, mutta kumminkin he sitä kääntelivät, katselivat ja olivat vähän hyvillänsä, niinkuin konsanaankin isät, kun heille poika syntyy. Yksi sanoi: hm! Ja toinen sanoi: hm! Ja kolmas sanoi myöskin: hm!
Oikein tuntuu sydän hyppiwän, kun saa tawata hänet", sanoi Mielonen.
Etkö huomannut, kuinka sywän waikutuksen häneen teki niin wähäinen ystäwyyden osoitus? oikein wedet nousiwat silmiin", sanoi Mielonen, puolustaaksensa mummoa. "En minä kaikkia itkuja ... kyllä semmoista osataan. Etkäpä sinäkään mitään selwää ottanut, waikka siitä niin kerskailit.
On kulunut ajasta joku palanen. Mielonen ja Makkonen owat menneet kotiinsa kesätöille, sillä ei maanmies jouda silloin kaupungissa oleskelemaan. Koko kesänä eiwät he ole saaneet mummosta ja Pertistä minkäänlaista tietoa. Kenpä tietoja olisi tuonutkaan, sillä maanmies ei joudu kesäisinä aikoina matkustelemaan.
"Poikanne on siis täysi mies?" "On. Hän oli juuri tässä, kun te tulitte." "Tuo nuori herra ... ylioppilainen?" kysyi Mielonen hämmästyneenä. "Juuri hän." "Teille jäi kait waroja miehenne kuoltua?" "Ei enempää kuin taiwaan linnulle." "No mutta kuinka olette woinut poikanne kouluttaa ylioppilaaksi asti?" "Ensimältä käwi se hywin laatuun, kun olin terwe.
Päivän Sana
Muut Etsivät