Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. syyskuuta 2025
"Sen werran ne rikkaat pitäwät lukua köyhän tilasta", mutisi Mielonen itseksensä. Kun kauppatowerit joutuiwat, lähtiwät he kaupungille asioitaan ajamaan. "Mennäänpäs nyt mummon kautta", esitteli Mielonen. "Mennään waan." "Antakaapas minulle yksi paperossi", sanoi Mielonen mummolle hänen luokseen päästyään, sitten kuin hän häntä oli ensin terwehtinyt. "Minulle myös", sanoi Makkonen.
"Saapa nähdä, onko hän taasenkin entisellä paikallaan, kun kaupunkiin tulemme?" sanoi Makkonen, kun he molemmin käweliwät jälkimäisen kuorman jäljessä. "Häh, kuka, mikä?" kysyi Mielonen, ikäänkuin hawahtuen, sillä hän oli omiin ajatuksiinsa waipuneena. "Tuo kauppias=mummo", sanoi Makkonen. "Missäpäs hän muualla lienee, jos hän on wielä hengissä", sanoi Mielonen hajamielisesti.
Tänään minua kuulutettiin, ja tuossa, katsokaa tuossa justiin seisoo pulskan pojan pulska nimi ja morsian vieressä. Hei!" Ja Heiskanen tuli taas iloiseksi, niin iloiseksi, että alkoi tanssia prissakkaa ypö yksinänsä, vaikka siinä pitäisi oikeastaan olla kaksi. Kadulla tuli vastatusten Nielonen ja Mielonen. Kumpikin myhäili toiselleen, ja kummallakin oli kädessään Laatokka.
"Sinun kanssasi ei kannata siitä asiasta puhua, sillä sinussa ei ole sijaa järjelliselle puheelle enkä siihen woi mitään waikka minulla on aiwan päinwastaiset ajatukset siinä asiassa kuin sinulla", sanoi Mielonen, hänkin nyrpistyneenä. Sitten käweliwät he rinnakkain eteenpäin.
Sitten kuin oli tuo wiiden pennin ja paperossin kauppa tehty, sanoi Mielonen: "Suokaa anteeksi, mutta minua haluttaisi tutustua teihin ja teidän tilaanne. Suotteko minun tehdä moniaita kysymyksiä? "Aiwan kernaasti, ei suinkaan minulla mitään salattawaa ole", sanoi mummo kohteliaasti. "Oletteko tämän kaupungin asukkaita?" "Tässä olen syntynyt ja elänyt koko elämäni ajan."
"Kyllä maar, mutta minä luulen, että kyllä wielä pahoja ilmoja piisaa kun herrat tupakkaa tahtoisiwat polttaa", sanoi hän ja tiiristi niin weitikkamaisesti oikealla pienemmällä silmällään Mielosta ja Makkosta silmiin. "Niinkö luulette?" kysyi Mielonen. "Niin, kyllähän minä luulen." "Mutta mistä syystä."
Tämäkin oli mummon mielestä hywä asia, sillä semmoista kauppaa wartenhan hän oli juuri siinä, eikä hän muuta tahtonutkaan. Tällä tawoin kului joku aika. Kauppatowerukset eiwät silläwälin käyneet ainuttakaan kertaa yhtaikaa mummon luona, sillä kumpikin kaihti toistansa. Eräänä kertana kun Mielonen meni sinne, näki hän ihmeekseen Makkosen puuhailewan paperossin kauppaa mummon kanssa.
Niin luminen oli hän, että olisi luullut kaupungin poikasten siihen tehneen lumiukon ja sen juuri nyt walmiiksi saatuaan käsistänsä päästäneen. "Hywää iltaa, mummo!" sanoi Mielonen paikalle päästyään, sillä hän tunsi nyt sydämensä lämmenneen mummoa kohtaan, jolle se oli tähän saakka niin wälinpitämätön ollut.
"En minä osaa ajatella entistä enempää, mutta tästäpuoleen koetan saada hänestä selwän", sanoi Mielonen. Yöllä oli myrsky asettunut. Jo aikaisin aamulla oli paljon wäkeä liikkeellä luomassa lunta ja aukomassa teitä kaduilla, käytäwillä, porteilla ja kartanoilla. Paljon oli lunta ja paljon oli ihmisillä työtä ja puuhaa sen puhdistamisessa.
"Mutta onhan nyt jotenkin kireä pakkanen", huomautti Makkonen. "Wielä mitä. Kyllä hän ennenkin on tämmöisiä pakkasia nähnyt, eikä hän ole siltä ollut koskaan poissa", sanoi Mielonen. "Minä en ole saanut mitään selwää tuosta mummosta, mutta kummalliselta hän tuntuu." "Mitäpä selwäntekemistä sinulla hänestä olisikaan." "Minä en tiedä onko hän kala wai lintu."
Päivän Sana
Muut Etsivät