United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taajat vihurin puuskat pieksivät kreivin kasvoja, kastelivat hänen poskiaan ja viiksiään, niin että vesi virtanaan valui, ja täyttivät hänen korvansa kohinalla, ja hänen sydämensä hurjalla raivolla. Tuolla hänen edessään oli Vaucotten laakson syvä kuilu. Tällä puolen ei näkynyt muuta kuin muuan paimenen koju tyhjän lammastarhan vieressä.
Koipi-Siukku kun näki vihurin lähestyvän, puikahti peloissaan ulos. Kesti kenties kymmenen minuuttia tuota hyppimistä, ulvahtelemista ja huonekalujen ruhjomista. Mutta he eivät kukaan hyökänneet toistensa kimppuun, joko peläten henkeänsä, ettei siitä selvitä ilman murhia, taikka jonkin muun vaiston vaikutuksesta.
Minä juoksin kuin mieletön laiturilla huutaen heille, huitoen nenäliinaani heille varoitukseksi ja vielä ampuen pari laukausta mukanani olevasta revolverista. Mutta kaikki turhaan. He eivät kuulleet; syöksyivät vaan suoraan vihurin suuhun. Viimeinkin, Jumalan kiitos, huomaavat vaaran, hyppäävät purjeita laskemaan. Mutta se oli liian myöhäistä; vihuri kerkisi jo saavuttaa heidät sitä ennen.
CHRYSEIS. Medon on viemänä vihurin liki tänne ankkuroinut. Minä purresta pakenin löytämähän Lemminkäistä sekä onnea omaani. AALLOTTARET. Oi, astu aaltoihin siskoksemme! Me sydänhuolille hymyilemme. Kas, tähti vaipuu ja kupla haipuu. Käy kanssa riemuiten soutamaan näin sini-uljasta ulappaa! CHRYSEIS. Taivas! Jo tulevi Medon... Jälkeni näkevä on hän.
Uskoi aamulla unensa: "Liekö liikoja tulossa, taikoja tapahtumassa?" Ystävä hyvä hymyili: "Ihailin ihanintani." Tuop' on Arja aimo sulho kuuli toisna keski-yönä äänen kuin Ukon vihurin viuhahtavan päänsä päällä, ja se huusi ääni hurja, huusi kuin verenvihoja, haastoi kuin sydänhaluja miehen mielihautehia. Kertoi kullan-kumppanille: "Lienkö muuksi muuttumassa, uudeksi urostumassa?"
Jos sinuun mättää voisin rikkauteni, Niin saisin luvan hirttää sen. Pois mene! Josp' ois Ateenan elo kaikki tuossa! Näin söisin sen. APEMANTUS. He! Ruokaas parannan. TIMON. Paranna ensin seurasi; pois täältä! APEMANTUS. Omani parannan, kun sinut jätän. TIMON. Et sillä sitä paranna, vaan paikkaat: Sen ainakin ma soisin. APEMANTUS. Mit' Ateenalle soisit? TIMON. Sinut sinne Vihurin voimalla.
Ja vihurin vallassa Pois lens' sen laiva; mutt' lasta hän Kohotti laineista, pyytäin Hänelle apuani. Sen näin mä ja laivaani Mä heidät nostin. Ja silloinhan Näin ensikerran Oihonnan, Sun silloin mereltä sain. Sä pien' olit, kuitenkin Vapaana, ehjänä vaarasta. Sä rosvon sylissä itkit Ja piilit povelle tuon.
Kuutamolla kävi hän usein kokemassa verkkojaan, jotka edellisenä päivänä oli laskenut ulos. Häntä viehätti kuunnella maston narinaa ja antaa yön raikkaan, viheltelevän vihurin puhaltaa keuhkoihinsa.
Kuuman kiihkonsa valtaan joutuen alkoi hän jo käyttää merimiehen kieltä, jonka vaikutusta huulilla kiertelevä hieno pappismainen hymy toki lievensi. »Ei pidä riidellä kelpo vihurin kestäessä. Silloin on vedettävä purjeet ylös ja annettava huhkia.» Tällaiset erikoiskeskustelut voivat taivuttaa rehellisimmänkin naisen.
Turja, tuulien kuningas, puki päälle vainopaidan, suki varsansa valion, huuti heimolle vihurin: »Hoi, miehet, ulos urohot, läkkän kaikki katsomahan Suomen peltojen periä, liepeitä Suvannon linnan!» Pakkanen, Puhurin poika, iski kahta kämmentänsä, tempasi teräskurikan: »Siispä saamme nyt tapella!»