Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Järven rannalla, puhtaassa petäjikössä ne vielä nukkuivat talviuntaan mikä kyljellään, mikä kumollaan, mikä tukien varaan nostettuna. Varsinkin eräs niistä oli niin menevän näköinen. Sen nimenä oli »Tiira», ja se näytti siihen laskeutuneena kuin lintu siiviltään liihotellen.
Hän makasi kyljellään syvään uneen vaipuneena, palattuaan vasta yöllä kotiinsa... Illan tunteet liikkuivat vielä hänen mielessään. Hänellä oli jo toinen lohi koukussa... Se kiilsi ja pyristeli vedessä... Grip toi kaksi tikkua, pannakseen ne ristiin... Hurr ... surrr ... suoraan hänen kasvoilleen, niin että hän heräsi... Päivä oli jo pitkälle kulunut.
Ennen yölevolle asettumistaan olivat rakuunat sitoneet lujasti myöskin vankinsa jalat, ja makasi hän nyt heidän keskellään päin nuotioon. Rakuunat olivat itse kääriytyneet viittoihinsa, mutta vanki virui kyljellään ilman mitään suojaa yökylmyyttä vastaan. Jonkin hetken kuluttua alkoi nuotiolta kuulua kuorsauksia. Jalkeilla ei näkynyt ketään, sillä vartijat olivat etäämpänä pimennossa.
Tohtoria ei Helenan vartija, koska sairas oli sen nimenomaan kieltänyt, ollut hakenut, vaan hän koetti kaikenlaisilla lämmityskeinoilla saada kipeän tuskat lievitetyiksi, joka keino valitettavasti ei tuottanut apua. Oli pyhäaamu. Vaimonpuoli, jonka luona Helena sairasti, oli hetkeksi mennyt kaupungille. Helena lepäsi kyljellään, tuijottaen seinään, jota aurinko valasi.
Reisiä ja sääriä suojeli, samoin kuin ruumista, sujuva pansarivaate ja jaloissa oli käsineitten mukaiset rautakengät. Pitkä, leveä ja suora, kaksiteräinen miekka ristinmuotoisella kahvalla riippui hänen vasemmalla kyljellään ja suuri väkipuukko oikealla.
Vanhan Boeri-raukan vankkurit, jotka löysimme, olivat auttamattomasti hajalla, kahdet niistä makasivat kyljellään ja niiden sisällys oli siroitettu ylt'ympäriinsä; mutta ryöstäjillä oli nähtävästi toimessaan ollut kiire, sillä jälelle oli jätetty paljo kalua, jonka omistus toiseen aikaan olisi tehnyt Tsululaiset ylen onnellisiksi.
Kerran olivat jo ympäröineet Ilpon, ja jos ei Panu huudon kuultuaan olisi hätään joutunut, olisivat päälle käyneet. Vaivoin oli nälkäiset pedot saatu kaikkoamaan, mutta huomenna kai tulevat takaisin. Ei ehkä auttaisi enää kahdenkaan miehen vastarinta. Ilpo nukkui kyljellään havujen päällä sukset pystyssä päänsä pohjissa, kuorsasi raskaasti eikä herännyt, vaikka Panu häntä jalallaan kosketti.
"Hurraa! hurraa!" riemuitsi väkijoukkokin. Siitä ihastuneena heittihe Kankkulainen taas selkäkenon, pani ohjakset ristiin, nosti jalkansa reen seville ja käännettyään päänsä sivulle karjahteli: "hih Poikah!" Ihan määrän päähän päästessä sattui kuitenkin hevonen livistymään ja kyljellään tuli se viimeiset sylet palkintotuomarien lavan eteen. "Jo yksi ruotsi röntsähti", arveli unilukkari.
Ryömien käsin, polvin hänen luokseen, näimme noin neljänneksen peninkulman päässä edessämme nuo neljät vankkurit; mutta kahdet makasivat kyljellään, eikä muiden edessä ollut mitään härkiä.
Suuret, ruskeat nuotat riippuivat kuten ennenkin kuivamassa ovien edessä tahi olivat levitetyt kallionkielekkeille. Harmaa kylmä meri ikuisine, möyryävine hyrskyineen oli laskemaisillaan ja paljasti Fécamp'in puolella rantakallioiden vihertävät juuret. Ja pitkin rannikkoa olivat isot veneet kyljellään, näyttäen äärettömän suurilta kuolleilta kaloilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät