United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se tuntuu minusta niin mainiosti soveltuvan tuohon kunnon starikkiin ja joka kerta muistuu se mieleeni, kun kävelemään tullessani luon katseeni lavalle ja näen hänen etukumarassa, kasvoillaan resignoitu ilme, lyyhäävän eteenpäin ja kepillään kolkkivan lavan permantoon.
Eiliseltä jäleltä oli arvattavasti vielä ruokapöytä lavan perällä ja sen edessä olevalta ilmoitustaululta luin suurin kirjaimin: »Polkka». Nykyhetken tarkoituksesta muistutti siellä ainoastaan viheriä pöytä. Me pysymme jotenkin rauhallisina kaikki »kansalaiset». Mutta yht'äkkiä annetaan meille erinomainen syy ensimmäiseen mielenliikutukseen.
Tällä välin on Sylvester ryömimällä kulkenut matalasta majastansa lavan lattian alatse ja pölyisenä ilmaunut näyttämölle. Nyt kuuluu uudestaan taputuksia; esirippu nousee, ja ensimmäisenä yrittää pölyinen Sylvester astua esiin kiittämään hänkin kiitollista yleisöä.
Kaikki nämä esiytyivät samalla tavalla. Lavan takana taas sijaitsi Garelin eläinhuone, jonka heti tunsi sieltä leviävästä inhoittavasta tallihajusta ja petoeläinten kiljunnasta.
Nytpä syntyi kihermä lavan ympärille. Jokainen tahtoi päästä mitä lähemmäksi, sillä melkein jokaiselle oli uutta nähdä »leveä-lahkeisen» nousevan suuren joukon eteen puhumaan. Toisena syynä uteliaisuuteen oli se, että oli kuultu, että tämä on sama Salinin-neiti, joka pienenä tyttönä myi »pullia» isänsä puodissa ja joka nyt on niin oppinut, että on käynyt ulkomaat ja kaikki.
"Kaarle Kustaa" parka, heikko lastu, oli tuskasta huokaillen osallisena aaltojen raivoisassa leikissä ja pimeä, yötä mustempi, oli ylt'ympäri lavan. Jakobsson huomasi pian mahdottomaksi pyrkiä Föglön saaristoon, sillä toiselta puolelta oli tuuli, joka oli kääntynyt itäänpäin, siihen liian niukka, toiselta puolen niin tuima ja raju, että ainoana pelastuskeinona näkyi olevan laskea myötätuulta.
"Esitys", kuului vastaukseksi joku ääni. Puheenjohtaja löi sauvallaan lavan laitaan ja huutaa kajahutti: "Suostuuko kokous siihen, että pastori Wallner on mukana keskusteluissamme?" Yksimielinen "suostuu"-huuto kajahti kautta huoneen, niin että jos joku olisikin mielinyt panna vastaan, olisi sen ääni vaiennut yleiseen myöntymishuutoon.
Muut on suuret ja soriat, Mustakulmat ja koriat, Minä musta pikkarainen, Vääräkaula ja vähänen, Penkin alla peitettävä, Lavan alla laitettava. Ois voinut minun emoni Soriamman synnytellä, Liekutella liukkahamman, Tuuvitella turpiamman, Vaalitella valkiamman, Kaunihimman kasvatella; Kekäleistä mun keräsi, Sysilöistä synnytteli, Hyville hylittäväksi, Pahoillenki pantavaksi. Olkiset minun omani.
Sillä vaikka puhuja tavallisesti aina alkaa sävyisästi ja hitaasti ja sovittaa sanansa taitaviin taitteisiin, niin kiihtyy hän kohta. Hän alkaa liikkua edestakaisin, kulkea lavan yhdestä päästä toiseen, tekee jo liikkeitä käsillään ja antaa niiden avulla vauhtia lauseilleen. Sanat ovat sitä mukaa terävämmät, ja ei aikaakaan, niin katkeaa äänettömyys.
Ja kun he olivat itkeneet, vaikeroinneet, niin läksivät he puita noutamaan metsästä, rakentaaksensa lavan, jonka päällä aikoivat polttaa vielä kuolemassakin kauniin ruumiin. Mutta kun tulivat lähteelle takaisin, niin ei enään ollutkaan ruumis siellä. Sen sijaan havaitsivat he kauniin keltaisen ja valkean kukan, joka kohosi siitä paikasta ruohosta, missä ruumis oli maannut.