United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kaada viinaa korvaan", neuvoi Kelsin herrastuomari. "Lyö peijakasta", kehoitti nimismies, mutta Kankkulainen ei lyönyt. Hän vaan helisytti povessaan olevia rautariimuja ja niin lähti Poikah eteenpäin ja häntä sillä pyöri, kuin väkkärä. Milloin oli Kankkulainen etunojassa, milloin selkäkenossa ja sen mukaan Poikah joko nelisti tahi ravasi.
"Hurraa, hurraa", huusivat ihmiset ja koettivat keksiä jotakin tilaisuuteen sopivaa sukkeluutta. "Sen lehmä ei katso jalkoihinsa", pauhasi Kankkulainen ja potki orittaan. Kronomeetteri oli Kankkulaisen ajaessa ehtinyt kulkea vaan 6 minuuttia 19 sekuntia, mutta Kelsin herrastuomarin pintelikello oli jo mennä huristanut melkein 11 minuuttia eteenpäin.
Silloin juoksi joku talon palvelustytöistä ja kuiskutti isännän korvaan, kuitenkin niin kovasti, että lähimpänä seisovat sen kuulivat: "lapsi jo kuoli ja emäntä rukoustaa, jotta te ja rovasti tulisitte nyt heti häntä katsomaan." "Ei me nyt joudeta. Rovastillakin on muita toimia, vaan odottakoon siksi kuin jäältä tullaan", lausui Kankkulainen ääneen.
Kaikki herrat palasivat sitte takaisin Kankkulaan, jossa rovasti huomautti isännälle, että nyt, ennen päivällisiä, sopisi kastaa se "nuori hevosmies." "Juu herra rovasti," vastasi Kankkulainen, "kyllä, kyllä, mutta se kuului jo kuolleen." "Jassoo!" "Mutta herra rovasti", Kankkulainen kumarsi nöyrästi, "älkää pahaksi panko, mutta vaimoni oli halunnut puhutella vähän herra rovastia." "Jassoo!
Toisia niistä hyväksyttiin, toisia hyljättiin joko litteiden kavioiden tai leveiden vuohiaisten vuoksi, ja lukkari asetti viimeisen hyväksytyn hevosen korvan juureen numerot 1 ja 2 ja huusi: "täysi tusina!" "Olisi täällä vielä Hokkalan Matilla ruunikko", selitti Kankkulainen tohtorille. Tohtori nosteli kärsimättömästi olkapäitään ja huusi tuimasti: "Hokkalan Matti-tomppeli, suoriudu tänne!"
Sillä aikaa kehoitteli Kankkulainen Mattia: "koettele vain pois. Nythän on tilaisuus herroillekin näyttää, kestääkö se ja joutuuko se, niinkuin sitä jouluna kirkolla kehuit." "Mitäs viinapuheista", tuumaili Matti. "Eikähän sitä ole sitä varten koulittukaan." "No niinhän tuota kerskuit, että se ruoskatta sen ehtii minkä meidän Poikah ruoskan kanssa", selitti toinen.
"Synti on, jos ei Kankkulainen saa palkintoa, kun noin reuhuu", nauroi unilukkari ja siihen yhtyi herra Smalspink myös. Ensimmäinen virsta oli päästy, kun ohimennessä pappilan Yngve kiljahti: "hurraa! hurraa! Ei sekuntiakaan." Hän oli näet, tyttöjä tarkastellessaan, unhottanut sysätä kronomeetteria käymään ja Poikah oli jo toisella virstalla matkojen päässä ennen kuin kello liikkeelle saatiin.
Hän toivotti, että isänmaa edistyisi 3 minuutin 10 sekunnin vauhdilla ja "uhraisi kuntonsa a-a-alttarilla." Yngve-herra puhui naisille, joita ei enää ollut yhtään saapuvilla, enempää kuin "Suomen hevosiakaan", joille Kankkulainen illemmalla esitti maljan. "Pääasiallisesti on meidän kiittäminen Suomen hevosta isänmaamme maineesta ulkomailla", sanoi puhuja.
"Sen hevosen ostan minä", päätti Metsäpirtin kirk'herra. "Kyllä minun Poikani sentään on parempi menemään", selitti Kankkulainen, "vaikka sitä nyt sattui livettämään. Täällä ei saa hevosta koskaan oikeaan kenkään, kun ei koko pitäjäässä ole kelpo seppää." Palkinnot jaettiin ja ensimmäisen sai luonnollisesti Metsäpirtin Heli.
Kaupungin seurahuoneelta haetti Kankkulainen ruoanlaittajaksi parhaan "kuukerskan", joka osasi sekä keittää että paistaa. Se mursi ruotsiksi ja kuului olevan "parempain ihmisten lapsia", kotoisin Kuopion tienoilta. "Kuukerska" piti nyt emännyyttä Kankkulassa ja olikin hänessä emäntää kerraksi.