Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Varjo kiisi kuin nuoli vinosti ylös- ja rannallepäin ruhkaa myöten, joka jo liikkui kauttaaltaan. Juoksija oli nyt keskiväylällä, keksi heilahti ilmassa ympäri, solakka vartalo käännähti kuin väkkärä ja nuorukainen mennä viiletti jo huimaa vauhtia tukkien kera alaspäin. Mutta sitte hän äkkiä horjahti horjahti ja katosi. »Herra Jumala!» kuului molemmilta rannoilta. »Enkö minä sitä jo sanonut!»
»Se sanoi», virkkoi Matti painavasti, »että jos hänelläkin olisi ollut ihmistenmoinen äiti, niin hänestäkin olisi tullut ihminen.» Muori kääntyi kuin väkkärä tupaan päin. »Aina te mun niskaani lennätte», itki hän mennessään. Esa ruoski hevosesta kaiken juoksutaidon mitä siitä suinkin lähti. Levalan Lomppi makasi rötköttäen kärrynlavalla ja lauleli rallattaen kaikki rekivirret sikin sokin.
Kotiportilla tuli Musti vastaan, lyykistellen ja iloisesti häntiänsä heilutellen. Mutta sitte se painautui äkkiä nurmeen liikkumattomaksi: »Miksi emäntä niin murheellinen on? Ja missä sinä olet ollut yöllä?» Olavi käänsi päätään toisaanne ja astui varpasillaan ohi. He olivat saapuneet portaitten eteen. »Mitä?» hyrähti väkkärä piha-aidan seipäässä.
Sillä on uudenaikaiset tomunpitävät laakerit, joita ei kuulema ole tarvis puhdistaa kuin jouluna ja juhannussa. Vaihtopyörä suuri kuin myllynratas, mutta sittenkin kuulema kevyt kuin väkkärä, pyörän kehät puusta ja koko paino vain vähän yli kymmenen kilon. Semmoinen se on, ja minulla on polvihousut ja ihopusero ja luimulakki.
Helmi siristi silmiänsä, hymyili ja kainosteli: Mutta kunhan minä tulen niin isoksi kuin äiti ja Pinnasen Maija, niin sitte minä otan sulhasekseni Kinnusen Vikin... Sillä on väkkärä ja kirkolta löydetty vaskinappi ja niin hyvä jännepyssy, jotta! Vihdoin suostui kuitenkin Helmi ja niin alkoi pappasilla olo. Tämän leikin täydellinen kuvaus venyttäisi kertomuksemme kohtuuttoman pitkäksi.
"Kaada viinaa korvaan", neuvoi Kelsin herrastuomari. "Lyö peijakasta", kehoitti nimismies, mutta Kankkulainen ei lyönyt. Hän vaan helisytti povessaan olevia rautariimuja ja niin lähti Poikah eteenpäin ja häntä sillä pyöri, kuin väkkärä. Milloin oli Kankkulainen etunojassa, milloin selkäkenossa ja sen mukaan Poikah joko nelisti tahi ravasi.
"Tanssi, marabuti", huusivat sotamiehet, jotka tunsivat näitten kuljeksivain velhojen elantotavat "tanssi taikka piiskaamme sinua joustemme kielillä, niin että pyörit kuin väkkärä koulupojan ruoskan edessä". Niin huusivat ajattelemattomat vahdit, yhtä iloissaan kuin olivat saaneet esineen pilanteollensa, kuin lapsi pyydettyään perhosen taikka koulupoika löydettyään linnunpesän.
»Noo, ei suinkaan se niin vaarallista ole » Hän lähestyi ovea. »Pietari, kuuletko sinä!» »Minä olen niin hemmetin utelias.» »Mutta älä mene kuitenkaan! Ja voinhan minä sanoakin, kuka siellä on. Se on Kornelia», hän kuiskasi. »Kor ? Mutta mitä se merkitsee?» »Jotta kaikki on hyvin. He ovat kihloissa, mutta älä sano mitään!» Pietari pyörähteli ympäri kuin väkkärä.
"No en tiedä", sanoi Niinistön Maunu, "mutta niin sitä minulle kauppamies Väkkärä nauroi. Kapteeni oli hänelle sitte kaupoitellut tähdepuita suutarin markasta kappaleelta, mutta ei ollut Väkkärä tohtinut niin utalan miehen kanssa kauppoihin ruveta. Sittehän se kapteeni rupesi niitä lahjoittelemaan siltoihin ja sai toiset rakentamaan tuonkin seurahuoneen."
Hän rupesi itkemään, polveusi ja koetti kiittää Luojaa, vaan ei hän sen enempää voinut ajatella ja sanoa kuin: "lapseni". Vihdoin hän hyppäsi seisoalleen, tarttui mustaan kissaan, joka uinaili pankolla, sulki sen syliinsä, pyöri ympäri kuin väkkärä, itki ja nauroi.
Päivän Sana
Muut Etsivät