Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
»Niin hän ponnisteli, puuhasi, tulisti joukkojaan, valloitti asemia; hänen tumma muotonsa oli ollut melkein musta ruudinsavusta, hän oli ollut aivan veressä, pölyssä, tukkansa ja partansa kasvaneet sekaisin, valkea lakkinsa niin hemmetin likainen, vaakunansakin repaleiksi kuluneet. Eikä hän ajatellut muuta kuin taistella isänmaan puolesta.
Hä, sinä pöllö, mitä? NARRI. Hyvä herra Topias, OLIVIA. Eno, eno! Näin varhain jo noin hiivassa. HERRA TOPIAS. Kiimassako? Minä annan kiimalle hemmetin. Siellä on joku ulkona. OLIVIA. No niin, kuka se on? HERRA TOPIAS. Olkoonpa vaikka piru, jos häntä haluttaa; se ei liikuta minua. Uskokaa pois vaan, sanon minä. No, se on yhtä kaikki. OLIVIA. Mihin on päihtynyt mies verrattava, narri?
Minusta on todellakin hauska tavata sinut näin terveenä ja raittiina sinä sen hemmetin penikka.» Poika ällistyi vähän, mutta miehistyi pian. Tilaisuus oli suuri ja tavaton ja hän tunsi itsensä sen veroiseksi. Hän koetteli tempautua irti ja huusi: »Minä huolin viisi, mitä te sanotte!» Häntä höyhennettiin entistä enemmän.
Oohoh, eikö suutarin Sakki miestä metsän elävästä erota? Noh, kun olisikin ollut mies, mutta olipa pieni muona-Matin Joju vain. Marjassako sinäkin olet? Marjassa niin. Mutta ne ovat niin hemmetin raakoja vielä, eikä niille herroille pahuuksille raakilat kelpaa. Hyi, Joju, kuinka tuolla tavalla kiroilet! Mitä kiroilen? Enhän minä ole kironnut. Olet hyvinkin, ja vieläpä kaksi kertaa.
"Kyllä niinkin, mutta hemmetin ilkeä se on, että tuommoisia ilkiöitä löytyy kunnassa, jotka eiwät anna ihmisille rauhaa", sanoi Lewenius sywästi huoaten. "Nuo tuhannen moukat ... luulewat jotakin olewansa, waikka eiwät mitään ole owathan juhtia aaseja", sanoi Longman. "Kyllä, kyllä. Raakoja otuksia kaikki ... eikö niin? Muista pitäwät wahtia ja itse tuommoisia! kyllä se sentään on.
KAIKKI. Tunnin perästä! HOFFMANN. Tunnin perästä. Pitkältä ei teillä ole miettimisen aikaa. Nyt tahdon koettaa viimeistä keinoa, ja ehkä aljetaan aivastajasta. RIKKONEN. Ai, ai, hiidessä! Nipistätte liian kipeästi, herra tohtori! HOFFMANN. Ei tee mitään. Kohta on aivastus kadonnut. Ja nyt tulee teidän vuoronne. TIKKANEN. Riittää, jo riittää! Se ottaa hemmetin kipiää! Hellittäkää!
Herra, missä hitossa te olette viipynyt näin kauan? huusi Noran tilan pehtoori, kun konttoristi Lars Olssonin vaatteisiin pukeutuneena tuntia myöhemmin samana aamupäivänä aikoi mennä sisään vaatimattomaan pehtoorinrakennukseen; kreivi on käynyt täällä joka puolentunnin päästä ja pitänyt senkin hemmetin elämää sen johdosta, että te ette ole ollut saatavilla... Hän ei ole vieläkään lähtenyt, ja lempo teidät perii, jos hän saa teidät käsiinsä.
No sinä olet aina samanlainen! Et edes kiittääkään osaa! Aina sama vihanen naama, punaset itkeneet silmät! Ihan on inhotttava tähän kotiin tulla. Sapperment, siellä oli niin hemmetin hauska, siellä ravintolassa, iloisten kumppanein seurassa! Oikein sydän riemusta sykkii, kun sitä elämätä muistelee! ELVIRA.
Onko tuo nyt sitten niin suuri onnettomuus, ett'ette enää päässyt sisään tuonne hovineuvokseen, vaikka niin soitimme ja koputimme! Ottavathan muutkin naiset kortteeria ravintoloissa ja huomennahan te jo hyvissä ajoissa voitte tavata sukulaisianne ja makeasti nauraa heidän kanssaan koko jutulle. Minusta tämä vaan on ollut niin hemmetin lysti matka ettei
Esko oli nyt kolmena iltana peräkkäin syödyt iltasen kotona ja se oli jotakin tavatonta, matami nähtävästi ei ollut voinut aavistaa, että hän neljäntenäkin olisi kotonaan. Ja mitä hemmetin ilvettä tämä sitten oikeastaan on, miks'ei hän ollut mennyt premieeriin, miks'ei kapakkaan, miksi hän täällä mökötti...! No, eihän sitä saa niin vähästä närkästyä, kun on korkeammat pyrinnöt silmämääränä.
Päivän Sana
Muut Etsivät