United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Siltä se näyttää", sanoi waimo wesissä silmin. "Ei nyt sowi ... kyllä nyt pitää nousta... Nouskaa joka sorkka ja pian!" rupesi Longman äywästämään, kolhien samassa itsekutakin jokseenkin säälimättömästi saappaansa kärjellä. "Uh, huh, puh", uhki Rommander. "Uih, uijui", uihki Lewenius. "Ole siiwolla", komensi nimismies.
Lewenius jakoi ja pian oli wiidenkolmatta pennin tikki täydessä wauhdissa. Leweniuksella ja Rommanderilla oli tällä kerralla warsin huono onni, niinkuin se lienee monasti muulloinkin ollut. Ehtimiseen menettiwät he wiidenkolmatta pennisiään ja wäliin he saiwat maksaa kertyneen kantarahastonkin, joka wälisti nousi pariin kymmeneen markkaan.
Suutansa wäyristellen ojensi Lewenius hänelle kätensä. Nimismies ja Rommander istua mörröttiwät mykkinä. "No mitenkä se meidän kanssamme on?" sanoi wiimein Rommander. "Tuo poskeni ... sinä sen roisto..." ärähti nimismies. "Ettäkö minä roisto...?
Nimismies loi waimoonsa synkän katseen. Sanaa lausumatta puristiwat Longman ja Rommander nimismiehen ja Leweniuksen kättä ja sitten he lähtiwät. "Kyllä se on onnettomin kaikista onnettomista miehistä, joka naimisiin menee... Tuommoista niiltä saapi kuulla...Kyllä me, minä, sinä ja Lewenius, olemme kuitenkin onnettomuudessakin onnellisia, kun emme ole antaneet itseämme tohwelin alle sitoa.
Ei ollut wielä Rommander'in lause loppunut, ennenkun Lewenius oli hyökännyt Longman'in kimppuun. Kun Rommander näki, että hänen osaweljensä tämän=yöllisissä tappioissa joutui nyrkkitaistelussa Longman'in kanssa häwiölle, hyökkäsi hänkin Longman'in kimppuun.
Wihdoin sai Lewenius wasemmalle siwullensa semmoisen huimauksen, että häneltä katkesi pari kylkiluuta. Tämän perästä ei hän enään kyennyt ottamaan ja antamaan, eikä nousemaan ja kaatumaan, waan hän jäi siihen makaamaan, mihin hän wiimeksi kaatui. Siinä hän sitten surkeasti walitteli ja woiwotteli.
Hänhän on suomalaisten sanomalehtien kirjeenwaihtaja, ja niissähän hän on walmis tarkastelemaan meikäläisten oloja", selitti nimismies. "Tuo kurja raukka, joka makaa kuin sika maantien ojan partaalla juowuksissa, kykenemättä edes tilaansa salaamaan ... hänkö?" sanoi Lewenius. "Hän juuri. Onhan hän meille siwistyneille oikea silmätikku.
"No miten sinun asiasi owat, weli Lewenius?" kysyi Longman, sillä hän rupesi hämärästi muistamaan yöllisiä tapahtumia. "Huonosti, huonosti, welikulta. En woi nousta ylös ... tuo kirottu kylki... Kyllä se oli kowa huimaus sinulta, weli", sanoi Lewenius ähkien.
Heillä ei ole wielä koskaan semmoista ollut ja Niinisen waimo kiittää sydämestään Jumalaa miehensä elämän käännöksen tähden. Nimismies oli juoppoutensa ja wirkawirheittensä wuoksi menettänyt wirkansa. Hänen waimonsa oli kuollut surusta ja murheesta. Näiden tapausten perästä pakeni nimismies paikkakunnalta, jättäen paljon welkoja jälkeensä. Samoin tekiwät Lewenius ja Longman.
Ainahan sinä arwaat... kuka jakaa? ikäwähän muutoin olisikin", sanoi Rommander. "Sepä oikein ... olisihan muutoin tullutkin ikäwä ... kuka jakaa? antakaapa minullekin, mutta mitä peliä yritetään?" kysyi Lewenius, selaillen pöydälle heitettyä korttipakkaa. "Tikkiä tietysti", sanoi Longman. "Kuinka isoa?" utasi Lewenius.