Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jumala sinut korpeen tappakoon! Tuo velho Mirjamista muistuttaisi Taas Saalu tuoss' on. SAALU. Tässä vartioin. Mun harmaa pääni heitä suojelkoon. Mik' on tuo melu, julma karjuna? He vyöryvät kuin myrsky vimmatusti Ja vainon henkeä vaan puskuvat, Kuin Siinain kurkku ruhkaa puhkuaa. Näenkö? tuolla! Koston jumala! On Pinhos siellä! Herra varjele Mun huonettani, suojaa lapsiani. Seis, Pinhos!
Pois sortajan valta ja ansa Saloilta mun Suomeni maan! Tult', intoa täynnä on kansa, Pojat valmihit taistelemaan. Et, Suomeni, nyt unisilmin Saalistasi kaapata suo; Siis voimasi nostaos ilmiin, Etukyntehen kuntosi tuo! Ken ties, vihamiehesi uhkaa Sun silmäsi puhkoa pois, Tai työntäis täytehen ruhkaa, Hämärään sinut eksyvän sois.
»Kyllä se nyt pysyy, istuu kuin naula reijässään!» selittivät alapään koskimiehet, jotka palasivat hikisinä ja hengästyneinä rannalle, koetettuaan turhaan saada ruhkaa vasemmalta laidalta avautumaan. Pyörrekiveksi sanottiin muuatta tuskin puolta metriä vedenpinnasta kohoavaa kiveä aivan virran alasuussa, missä koski jo alkaa suvannonsuuksi levittäytyä.
Vallesmannin heinälato oli vähän ulompana talosta. Heiniä siellä ei nyt ollut, mutta harvan sillan alle oli talven kuluessa karissut kaikenlaista ruhkaa: heinän rippeitä ja muuta. Pojat istahtivat piiriin keskelle lattiaa ja ryhtyivät tupakoimaan. Vesa oli heistä siihen tottunein, Otto ja Esa aivan ensikertalaisia.
Ja virkkanut, viel' oli tarina tuo: kunis vankkana hoidat virkas, sinis rintasi sinulle rauhan suo, terä säilän kiiltävi kirkas. Mut maassa kun väkivalta käy ja sorto ja surma uhkaa, ei missään toivon tähteä näy, vain rikosta, saastaa ja ruhkaa, ja voimaton kun on oikeus, ei lakia kuuntele kukaan, ja mielet valtaa ahdistus on miekan mieli sen mukaan.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheesen ja kullakin on kellonsa pohjass' sydämen; kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa. Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie? Niin synkehinä synnit ne uhkaa. Hetken hehkuvi mies, sitten tummuvi lies, jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa. Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin ja poika perii kehdossa synnit isänkin ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa.
Sen keskustelun perästä ottiwat pojat pussista karwoja ja muuta ruhkaa, tukkiwat niitä Wiklon poskipielet täyteen, pistiwät kapulan hänen suuhunsa, eikä aiwan lyhyttä, sitoiwat sen molemmat päät niskan taakse kiinni; sitten he paniwat kiwiä Wiklon taikapussiin ja pitkällä saikaralla pistiwät sen kauas jään alle järwen pohjaan.
Varjo kiisi kuin nuoli vinosti ylös- ja rannallepäin ruhkaa myöten, joka jo liikkui kauttaaltaan. Juoksija oli nyt keskiväylällä, keksi heilahti ilmassa ympäri, solakka vartalo käännähti kuin väkkärä ja nuorukainen mennä viiletti jo huimaa vauhtia tukkien kera alaspäin. Mutta sitte hän äkkiä horjahti horjahti ja katosi. »Herra Jumala!» kuului molemmilta rannoilta. »Enkö minä sitä jo sanonut!»
Päivän Sana
Muut Etsivät