United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se on waarallista", sanoi suntio totisena. "Minkä wuoksi ... mikä on waarallista?" "Sillä tawalla kellon pyyhkiminen ... se on waarallista." "En ymmärrä." "Hiuksia karwoja ... ymmärrätkö?" "Hiuksia, karwoja! Mistä ja mihin?" "Kellon laitaan turkin hihasta." "Oliko se sitten niin waarallista? "Wai oliko..?" Sittenhän kello heti halkeaisi kuin nauris." "Niinköhän?"
Sen keskustelun perästä ottiwat pojat pussista karwoja ja muuta ruhkaa, tukkiwat niitä Wiklon poskipielet täyteen, pistiwät kapulan hänen suuhunsa, eikä aiwan lyhyttä, sitoiwat sen molemmat päät niskan taakse kiinni; sitten he paniwat kiwiä Wiklon taikapussiin ja pitkällä saikaralla pistiwät sen kauas jään alle järwen pohjaan.
"Tällä tohtii ... tästä ei lähde mitään waaraa tästä ei lähde karwoja ... mistäpä lähti, kun siinä ei niitä ole... Senkin ryökäleet owat niin ajattelemattomia, mutta ette sitä wasta turwakko kädessä..." tuumaili suntio kelloa pyyhkiessään. "Jopa se on kaunis kello!" sanoi joku, kun kello tuli pyyhityksi. "Niinpä minäkin sen luulen", sanoi suntio telinettä purkaessaan.
"Ankaraa minulle pussini," pyysi Wiklo, mutta pojat sanoiwat: "wielä me sen nyt sinulle kerran annamme", ja hajoittiwat pussin. Siellä olikin kaikenlaista rojua: eläinten korwain=nokkia, kuiwettuneita lihapalasia, karwoja, jouhia, tuulen pesiä y.m.m., juuri niinkuin pojat oliwat aawistaneetkin; pussissa oli wielä keritsimet. "Mitä aiotte minulle tehdä?" kysyi Wiklo.