Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Luulenpa, että ihminen voi olla yhtä hyvä sentähden, vaikka hän onkin vähän hoikka varreltaan ja täytyyhän tyytyä siihen mittaan, jonka Herra on suonut ruumiillemme; se on minun uskoni". "Se onkin hyvä usko se", virkkoi vieras nauraen. "Mutta mitä ammattia sinulla on?" "Malttakaa hiukan!" vastasi Jussi, veistänsä kanervilla pyyhkiessään. "Nyt minä rupean koulumestariksi ja teidän pitää vastata.
Sovittiin, että puhemies-Annushka ensin tutustuu sulhaseen, urkkii, ottaa selon ja sitte juoksuttaa sanan, että tulla ja päättää kaupat. Sillä ei puhemies-Annushkakaan vielä tuntenut sulhasmies Iivanaa, ei tiennyt hänestä muuta kuin sen, mitä älyn ja viisauden mies, suomalainen Jussi Ropotti oli siinä tupakoidessaan ja suutansa pyyhkiessään saanut päästänsä irroitetuksi: sanoilla selitetyksi.
Hänen ruskeat, jäykät ja ahavoittuneet kasvonsa vääristyivät vähitellen irvistykseen, joka oli puoleksi naurua, puoleksi itkua, ja hänen siinä katsellessaan, ja pyyhkiessään aina tuon tuostakin silmiään, joita oudot kyynelet himmensivät, kävi tämä tunne niin valtavaksi, että hän viimein heittäytyi oljille pitkäkseen ja itki ei itkenyt, vaan ulvoi kuin vanha karhu, joka on joutunut loukkuun ja turhaan taistelee siitä pois päästäkseen.
»Eihän se itkien paremmaksi tule», sanoi Liisa pyyhkiessään kyyneleitä, »mutta helpottaa se, kun saa itkeä. En minä olisi missään muualla viitsinyt itkeä. Yksin se on niin joutavaa ja ikävää.» »En ole saanut sinulle onneakaan toivotetuksi vielä», sanoi Viion leski, kun Liisa oli päässyt taas entiselleen. »Ei se ole myöhäistä vieläkään. Kätelläänkö sitten kolmas kerta.
Kuka ei teitä rakastaisi! olettehan niin lempeä ja suloinen!" Samassa tyttö kuitenkin, oikaistessaan itsensä ja pyyhkiessään otsalta veripisaroita, näki alempana, poskille vierivän kyyneleitä. "Taivas! mikä teitä vaivaa? itkettehän ja olette surullinen?" "En! oi en! minä olen onnellinen ... kovin onnellinen!" Hänen kyyneleensä Hedwig kuivasi.
Ja nyt, virkkoi Paul reippaasti, pyyhkiessään kirkkaita kyynelhelmiä kauneista, tummista silmistään nyt on kaikki taas tuleva hyväksi jälleen, nyt ja'amme toistemme kanssa kaiken elämän ilot ja surut ja uuden liittomme vahvistaa... Hän keskeytti lauseensa hämilleen mennen. Hän ei vielä tiennyt, mitä kaikkea uskaltaisi ajatella veljestään.
Hemmin ja asioitsijan tullessa pirttiin sanoi isäntä nauraen: Miehet tulevat niin hikisinä kuin paremmastakin asiasta. Olipa siinä asiaa kylliksi. Tuo Hemmi on niin ankara hiihtäjä, että hävitä sen jäljissä olin, vaikka en minäkään ensi kertaa ollut suksilla, sanoi asioitsija aukoessaan vaatteitaan ja nenäliinallaan pyyhkiessään kasvojaan ja kaulaansa.
Ettekö tunne tuota käryä, sanoi Antti hikeä otsaltaan pyyhkiessään. Mitä tuo todellakin on? Mikä todellakin on palamassa? Mitä tuo on? kuului kaikkien poikien suusta kummeksivia kysymyksiä. Mutta vanha isäntä hänkin pyyhki hikeä otsaltaan ja matalalla äänellä sanoi: »Ettekö arvaa, mitä tuo savu on?» Emme, oli poikain yhteinen vastaus. Ovat äidin vuodeoljet tuoneet tuonne ja pystyttäneet palamaan.
Jotenkin tylysti hän sanoi: Mitä, ettehän vain liene runoniekka, mies? Lamppu ei suinkaan näyttänyt tavalliselta runoniekalta seisoessaan siinä ja nöyrästi pyyhkiessään paksua nenäänsä lävitsensä öljyisellä niistinliinalla. Pikemmin olisi voinut luulla häntä yhdeksi niistä kappaleista, joita hänen virkansa puolesta tuli hoitaa.
Paroni kiirehti heidän luokseen ja sanoi: Mitä turhia mielenpurkauksia! Minä pyydän, jättäkäämme kyyneleet! Ja tarttuen vaimoaan käsivarresta, saattoi hän hänet nojatuoliin hänen pyyhkiessään kyyneleitä silmistään. Sitten kääntyi hän Jeannen puoleen, sanoen: No, tyttöseni, suutele nyt äitiäsi ja mene makaamaan! Itku kurkussa suuteli Jeanne nopeasti vanhempiansa ja poistui.
Päivän Sana
Muut Etsivät