Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Entä Helka; onko hän vielä sairas?" "Ei juuri." "Mutta ei tervekään; niinkö." "No ... vähä pahoinvoipa ... joskus." "Miksi ei tullut kanssasi lääkärin luo?" "Ei ihminen pidä joka janoon juoman eikä joka hätään huutaman." Tapani huomautti vielä, että karja on hoidettava, askareet tehtävät. Ei kotoolta joudeta lähtemään milloin vaan... "Mutta jos tulee yhä huonommaksi." Veli sitä ei uskonut.
Siellä on joku järven takana, joka pyytää venettä ... mahtaisiko olla äiti? Anoppi? Sen se on tuli. Se sen aina sytyttää suuren kuin juhannuskokon. Siihen meni Juhan ilo. Marjan kasvot olivat jäykistyneet ja suu väännähtänyt katkeraan kaareen. Odottakoon, ei tästä nyt joudeta, oli Juha sanovinaan välinpitämättömästi.
Sinne jäivät äkeät kuohut jatkamaan yöt päivät, kesät talvet, aina aina kestävää, huimaavan uljasta leikkiään jäivät paluun varalle! Liukkaasti ja helpolla oli livahettu penikulma, vaan tullessa? Silloin oli toinen tinka! Sitä ei nyt kuitenkaan joudeta ajattelemaan, Ouluun päin on nyt matka ja sinnepäin ajatuksetkin.
Vanhempi konttoristi puhdisti ensin itsensä. Konttoorissa oli eilen tiukalta työtä, siellä on tänäpäivänä, huomenna ja aina tiukalta työtä. Ei konttoorista joudeta kävelemään ja kurppailemaan laivanpurkausta katsomaan; ei siellä kukaan piittaa sokuritopuista, kastukoot tai pysykööt kuivina... Hänet keskeytti vanhempi kauppapalvelija.
Silloin juoksi joku talon palvelustytöistä ja kuiskutti isännän korvaan, kuitenkin niin kovasti, että lähimpänä seisovat sen kuulivat: "lapsi jo kuoli ja emäntä rukoustaa, jotta te ja rovasti tulisitte nyt heti häntä katsomaan." "Ei me nyt joudeta. Rovastillakin on muita toimia, vaan odottakoon siksi kuin jäältä tullaan", lausui Kankkulainen ääneen.
Hän lähti ja saapui hoviin, joka oleskeli tilapäisesti syntyneessä Santa Fé nimisessä leirikaupungissa. Mutta nytkään ei joudeta häntä kuulla. Taluttaen pientä poikaansa Diegoa kädestä lähtee Colombo tiehensä Santa Fé'stä, jossa väen-tungoksen tähden on vaikea saada ruokaa ja yösijaa. Hän päättää etsiä muutaman lankomiehensä, joka asun Huelva nimisessä satama-kaupungissa Andalusiassa.
Ennen kelpasi mikä tahansa ja miten tahansa, kun häntä vain sulloi nelikoihin ... nyt on rivitettävä ja sokeroitava ja ryyditettävä ja reuteroitava. Ei me täällä semmoiseen joudeta eikä me täällä semmoista osata. Ei täällä mikään käy eikä täällä mikään enää kannata eikä menesty. Ja ennenkö oli kaikki toisin? sanoi herra.
Hyvin, Jumalan kiitos! Helenan lapsi vaan kuoli. Vai kuoli! Se oli onni! Niinhän se on meikäläisen onni että lapset pääsevät pois. Ei meillä joudeta lapsia suremaan. Ei. Se olkoon herrasväen työtä. Ripuliin kai kuoli? Ripuliin. Se on hyvin ymmärrettävää näin kesäiseen aikaan. Milloinka meikäläinen joutaisi lapsiaan hoitamaan? Ja milloinka ne luonnistaisivat?
Eikö joudeta talossa käymään? Eipä joudettaisi oikein ... pitää lähteä ... ei muuta kuin hyvästi. Hyvästi, sanoi Onteri ja jäi edelleen piippuaan polttelemaan. Matti ja Liisa lähtivät astumaan, mutta selässään he tunsivat, että hän heidän jälkeensä katseli ... ja että hän heille naurahti itsekseen ... samalla lailla kuin silloin, kun sanoi, että »kaikki ne nyt sinne menevätkin...»
Päivän Sana
Muut Etsivät